Miulla on tapana pitää listaa puhelimeni muistiossa erikoisista asioista, joihin törmään täällä Barcelonan arjessa. Listan ylläpito on mielestäni mainio tapa, sillä vaikka nuo arkiset tavat olisivat kuinka omituisia tahansa, ne alkavat hyvin nopeasti tuntumaan normaaleilta. Toisin sanoen: näihin "outoihin" asioihin tottuu ja ne unohtuvat.
Tässäpä siis sekalainen sakki kymmenen erilaista huomioita ihan tuikitavallisesta Barcelona-arjestani teillekin jaettavaksi:
Oven eteen on päästävä!
1. Improvisoidut parkkipaikat eli jätä auto hätävilkut päällä reunimmaiselle ajokaistalle "pikaparkkiin". Monet ovat nähtävästi oppineet, että pikaisesti apteekissa asioidessa tai lapset kouluun vietäessä voi auton jättää hetkeksi seisomaan ajokaistalle hätävilkut päällä. Tämä "palaan ihan just" -merkki riittää hyvittämään sen, että ajopelisi pysäyttää kokonaisen ajokaistan ja hidastaa kaiken muun liikenteen. Tiedän, että täällä parkkipaikoista on valtava pula ja joskus tämmöinen kikkailu on tarpeen. Mutta luulen, että useimmiten nämä kuskit vähät välittävät muista, kun itse pitää päästä parkkeeraamaan juuri sinne minne lystää.
2. Julkisivujen puhdistus valkaisuaineella. Kello on 8:45 maanantaiaamuna ja kävelen pitkin Barcelonan kivilaattaisia katuja. Lähes joka toisen kerrostalon, hotellin tai kaupan kohdalla nenäni täyttyy pistävästä hygieniatuotteen hajusta: talonmies tai -nainen on juuri mopannut rakennuksen sisäänkäynnin edessä olevan katulaatoituksen valkaisuaineella. Ihan ymmärrettävää suurkaupungissa, jossa kadut eivät ole mitä puhtaimpia ja kadunkulmissa haisee pissa. Silti katukiveyksen pesu joka arkiaamu tuntuu ehkä hieman liioitellulta.
Älä vaan mene nukkumaan noilla märillä hiuksilla.
3. Kadulle voi mennä hiukset märkänä suihkun jälkeen. Usein aamujunassa voikin bongata ne, jotka ovat käyneet aamulla suihkussa, eivätkä ole ehtineet tai halunneet hiuksiaan kuivata. Tämä on ihan okei, sillä eihän täällä nyt Suomen pakkasasteissa kuitenkaan pyöritä, jolloin hiusten kuivaamseen olisi varteenotettavampi syy. Mutta auta armias, jos aiot mennä nukkumaan märillä hiuksilla! Tämä tuntuu olevan paikallisten mittakaavan mukaan yksi pahimmista mokista, jonka voit tehdä.
4. Veitsenteroittajan kutsuhuuto. Olin kuullut omituista terävää melodiaa kadulta jo useampana päivänä. Ääni tuntui toistuvan jota kuinkin kuukauden välein. En voinut uskoa, kun minulle kerrottiin, että ääni tulee liikkuvan veitsenterottajan polkupyörästä. Tällä tavalla, kuin jäätelöauto konsanaan, hän ilmoittaa olevansa lähistöllä, ja ihmiset tietävät, että nyt voisi viedä veitset, sakset sun muut terävät esineet terotettaviksi.
"Hei varo, sulla on reppu auki."
5. "Sulla on reppu auki". Barcelonassa ihmiset tulee hirmu helposti huikkaamaan, jos näkevät, että jonkun toisen repun tai laukun vetoketju on jäänyt auki. Tämä on kyllä ihanaa huomioimista kanssaihmisiltä, erityisesti tässä kaupungissa, joka on maailmankuulu taskuvarkaistaan. Samaa tapahtuu tosin usein myös aukinaisten kengännauhojen kanssa, joten eiköhän tämä mene ihan paikallisten huomaivaisuuden piikkiin.
6. Päästä muutaman ostoksen kanssa kassalle tuleva etuilemaan. Jonotat kärryinesi ruokakaupan kassajonossa, mutta taaksesi saapuukin henkilö, jolla on vain oliivipurkki ja paketti nenäliinoja. Mitä teet? No, täällä ainakin on hyvin yleistä päästää vähäostoksinen jonossa edelle, mikä on mielstäni todella kohtelias ele.
Hyvää ruokahalua, oltiin ravintolassa tai ei
7. Hyvää ruokahalua -toivotukset. Toisinaan hyvän ruokahalun toivottaminen on täällä kuin hyvän päivän toivottelua. "Bon profit" ei nimittäin kajahda vain silloin, kun istuudutaan porukalla pöydän ääreen, vaan myös silloin, kun työkaveri pyyhältää ohitsesi juuri kun vedät antaumuksella spagettia lounaslaatikostasi työpaikan taukonurkassa. Olenpa saanut hyvää ruokahalua -toivotukset myös tuntemattomalta papparaiselta syödessäni banaania kadulla. Ruokahalut voi toivottaa siis kenelle tahansa, jonka näkee syömässä.
8. Jumppaan ulkokengät jalassa. Olen käynyt Barcelona-vuosinani useammassa eri paikassa tanssitunneilla, zumbassa ja vaikka missä jumpassa. Silti minua edelleen hämmästyttää se, että porukka pölähtää paikalle saliin samoissa ulkolenkkareissa, joissa on juuri kadulla kävellyt. Täällä ei siis tunneta termiä "sisäpelikengät" tai vaihdeta kenkiä saliin tullessa. Toisaalta joskus Suomen koululiikuntasalien kielto mustapohjaisten kenkien käytöstä tuntuu myös uskomattomalta.
Siivouksen a ja o: harja ja rikkalapio.
9. Harja siivousvälineenä on kova juttu. Imuri jää tässä hommassa kakkoseksi. Varrellinen harja (siis semmoinen kuin moppi, mutta jossa on harjapää) kuuluu monien espanjalaiskotien siivousarsenaalin peruspilareihin. Muistan, kun ensimmäisessä Barcelonan kämpässäni ei edes ollut imuria. Moni kuvittelee, että ne pölyt saa kerättyä sillä harjalla ja rikkalapiolla ihan yhtä tehokkaasti kuin imurilla. En allekirjoita. Täällä onkin monen moista harjapäätä tarjolla erilaisille lattiatyypeille ja pölyille.
10. Tervehdi vastaantulijaa hiljaisessa puistossa, mutta älä kadulla. Tai jotakuinkin näin tämä sääntö menee (en ole vielä päässyt itse ihan jyvälle paikallisen moikkailun logiikasta). Kun kuljen töihin aamulla asuinalueemme katuja pitkin, saatan nähdä muutaman ihmisen kadulla, mutta emme kuitenkaan tervehdi. Mutta jos valitsen reittini hiljaisemman puistopolun läpi, vastaantulijoita tervehditäänkin. Myös lenkkipoluilla tervehditään, mutta tuntemattomien moikkailut eivät kuulu kuvaan, jos lenkkeiletkin vähän isommalla maantiellä. On kokonainen taiteenlaji tietää, milloin moikataan ja milloin ei. Tässä minulla on vielä opettelua.
