Salapoliisikopla palveluksessanne! Osallistuimme jokin aika sitten room escapeen eli huonepakopeliin tällä nelihenkisellä porukallamme, ja voi vitsit, kyllä aikuisetkin tykkää leikkiä! Huonepakopeli on yksinkertaisesti ryhmässä pelattava peli, jossa nimensä mukaisesti yritetään paeta huoneesta ratkomalla erilaisia arvoituksia. Pelejä järjestävät useat yritykset ja niiden teemat vaihtelevat aina kauhutarinoista salapoliisijuttuihin.
Meidän porukkasta kukaan ei ole kauhujuttujen ystävä, joten valikoimme historiallisen Barcelonaan ja arkkitehti Gaudín elämään ja arkkitehtuuriin sijoittuvan huoneen - joka osoittautui tosi mielenkiintoiseksi ja hyväksi valinnaksi. Kolme pientä huonetta sisältävä pelirata oli muovattu näyttämään Barcelonan entisaikaisilta kaduilta: seinällä kulki vanhanmallinen raitiovaunu (jonka alle jäätyään tämä nero, joskin tuolloin lähinnä rähnäiseltä kaduntallaajalta vaikuttanut, arkkitehti sai myös valitettavasti surmansa). Lattialaatat olivat tuttuakin tutumpaa barcelonalaista panot-katukiveykstä ja olipa huoneeseen pystytetty upea, tyypillinen katuvalaisinkin. Pelin tarkoituksena on ratkoa arvoituksia ja siten saada erilaisia esineitä, avaimia ja vinkkejä, joiden avulla jatkaa pelissä ja huoneissa eteenpäin. Suurin osa arvoituksista liittyi Gaudín arkkitehtuuriin tai tarinoihin hänen elämästään. Aikaisempaa Gaudí- tai Barcelona- tietämystä ei pelin pelaamiseen kuitenkaan tarvittu. Logiikalla pääsee tässä pelissä pitkälle.
Aikaa koko homman ratkaisuun oli varattu tunti, ja melkein siinä onnistuimmekin. Seinällä tikittävä kello kertoi jäljellä olevan ajan, ja kun näyttö osoitti kymmentä jäljellä olevaa minuuttia, alkoi peliä ulkopuolelta seurannut tyyppi antamaan lisävinkkejä kaiuttimien kautta. Näiden muutamien lisävinkkien avulla pääsimme kuin pääsimmekin "maaliin". Omaa suoritustani haittaamassa oli edeltäneellä viikolla iskeneen influenssan jälkimainingit, eikä aivotyöskentelyni ollut mitenkään huipussaan. Olisin varmasti nauttinut numeroiden ynnäilystä ja merkitysten pohdinnasta enemmän täysissä sielun ja ruumiin voimissa. Onneksi porukassa oli kuitenkin pari älypäätä, joten logiikkahommat jätettiin heille. Itse innostuin enemmän avainten etsimisestä, kätköjen kaivelemisesta ja laattavälien tutkimisesta.
Huonepelimme oli Barcelona Escape Hunt -nimisen yrityksen järjestämä. Paikka on viihtyisä ja ryhmien vastaanotto todella ystävällistä. Ennen peliä vastaanottoaulassa saattoi istuskella rauhassa ja odotella vuoroaan. Kullekin ryhmälle merkittiin oma ohjaajansa, joka ohjeisti pelin kulusta, saattoi huoneeseen sekä antoi tarvittaessa ohjeita pelin aikana. Pelin jälkeen saatoimme hetkeksi istuutua, jakaa juuri kokemaamme kahvikupposten tai virvoitusjuomien äärellä, antaa palautetta mestalle palautelomakkeen kautta sekä ottaa muistoksi valokuvia salapoliisiasusteissa. Pieniä yksityiskohtia, jotka kuitenkin toimivat!
Escape Hunt on kansainvälinen yritys ja heillä näyttäisi olevan huonepakopelejä ympäri maailmaa, ehkä juuri siksi homma on aika järjestäytynyttä ja sujuvaa. Tsekkasimme useampia yrityksiä ennen päätöksen tekoa ja tämä vaikutti myös ehkä kaikista "turistiystävällisimmältä". Paikka on esimerkiksi panostanut esimerkiksi siihen, että pelejä voi pelata useammalla kielellä: vinkit olivat esimerkiksi kirjoitettu katalaaniksi, espanjaksi, englanniksi sekä ranskaksi. Useimmat arvoitukset eivät edes vaatineet kielellistä ymmärtämistä, joten peliin voi osallistua, vaikkei paikallinen kieli luonnistuisikaan. Myös teemat, kuten juuri tämä Gaudí, ovat varmasti kiehtovia niin paikallisille kuin turisteillekin.
Huonepakopeliä ei ihan joka viikonlopun huviksi voi lukea, sillä sen verran tyyristä touhua se kuitenkin on (ryhmän koosta riippuen 20-25 euroa/henkilö) mutta esimerkiksi erityistilaisuuksiin se on aika mainio idea. Meistäkin muutama oli jo aikaisemmin pelannut peliä työporukkassa ja meidänkin reissu oli syntymäpäivälahja. Tällaiset kokemus- ja aktiviteettilahjat tuntuvat olevan aika kovaa huutoa tällä hetkellä täällä muutenkin.Tunnisteet: Barcelona, ystävät
