Vaikka Gironan reissustamme onkin jo vaikka kuinka paljon aikaa, halusin silti palata näihin kuviin ja tunnelmiin, jotta voisin tulla suosittelemaan mukavaa kaupunkikohdetta Barcelonan lähellä. Girona on nimittäin todella miellyttävä, pieni, mutta hieno kaupunki, jossa on mielenkiintoista nähtävää. Girona sijaitsee Barcelonasta pohjoiseen lähellä Ranskan rajaa. Autolla noin sadan kilmetrin välimatkan Barcelonasta Gironaan taittaa vähän yli tunnissa.
Monen eurooppalaisen kaupungin tapaan Gironassakin on vanhan kaupungin alue ja uudempi keskusta-alue. Vanha kaupunki on upea pienine kujineen ja portaikkoineen. Sisäänsä se kätkee muun muassa kauniin pääosin goottilaisen katedraalin. Se on oikealta nimeltään Santa Marían katedraali, mutta useimmat kutsuvat sitä Gironan katedraaliksi. Saavuimme Gironaan pimeän aikaan, jolloin kadut olivat upeasti valaistuja (vaikka valokuvia olikin hankala ottaa). Uskokaa tai älkää, vaikka kuinka syksyiseltä kuvissa näyttääkin, reissuajankohtana oli joulukuun alkupuoli!
Päiväsaikaan vanhasta kaupungista sai hieman selkeämmän kuvan. Kahviloita löytyy useasta kulmasta, kuten kunnon espanjalaisessa kaupungissa kuuluukin. Jostain syystä Gironan vanha kaupunki muistutti minua paljon enemmän Tukholman vanhaa kaupunkia kuin monet muut vanhat kaupungit Espanjassa - en tiedä, mistä moinen!
Sitten kaupungin hassuin fakta: uskomuksen mukaan vierailevan tulee pussata Gironan vanhaan kaupunkiin sijoitetun leijonapatsaan peppua. Tämän ansiosta vierailija tulee vielä palaamaan kyseiseen kaupunkiin. Samanlaisen tarinan olen kuullut Barcelonan suihkulähteistä: kun tiettyyn suihkulähteeseen (olisiko se ollut Placa Reialin?) heittää kolikon, tulee vielä palaamaan Barcelonaan. Olisikohan tässä kopioitu lähinnä traditio Rooman Trevi-lähteeseen heitettävistä kolikoista? No, mutta takaisin Gironaan: leijonapatsaan alla olevia porrasaskelmia oli kuulemma poistettu aikaisemmin, jotta tämä turistien hassu tapa saataisiin rauhoittumaan. Oli kuitenkin käynyt vielä köpelömmin, sillä uskomus oli nähtävästi erittäin vahva ja ihmiset halusivat välttämättä pussata tätä villikissan takamusta, joten kaikki keinot oli otettava käyttöön. Turistit olivat kiivenneet toistensa selkään, jotta olisivat yltäneet suukottelemaan kyseistä kiviveistosta, mutta jotkut kaikessa innostuksessaan olivatkin onnistuneet osittain rikkomaan patsaan. Korjaustöiden jälkeen ylin porras oli sijoitettu takaisin paikoilleen. Suosittu leijona (jota on toisinaan luultu myös apinaksi!) on nähtävästi niin rakastettu ja pussailtu, että alkuperäinen patsas on viety taidemuseon suojiin ja sen tilalle laitettu sitä vastaava kopio. Gironassa leijona tunnetaan naarasleijonana (leona), vaikkakin eläintieteellisen oikeaoppisesti patsas esittää kuulemma urosleijonaa (león).
Gironan yksi tunnetuimmista maamerkeistä on sitä reunustava muuri, joka on säilynyt Rooman vallan ajoilta asti. Se on ollut osa tärkeää Vía Augusta -reittiä, joka on yhdistänyt Tarragonan ja Rooman kaupungit. Muuria pitkin pääsee kulkemaan vapaasti ja ihastelemaan kaupungin yli avautuvaa maisemaa, kauniita puutarhoja ja mielenkiintoisia rakennuksia.
Turistioppaiden kansiin painatetut värikkäät talot joen reunalla ovat tyypillisiä kuvia Gironasta - ja kauniita ne pimeän aikaan valaistuina sekä aurinkoisena päivänä ovatkin. Jos vanha kaupunki muistutti minua Tukholmasta, tämä maisema saa mieleeni Kööpenhaminan! Talot on rakennettu 1800-luvulla ja ne reunustavat Gironan poikki kulkevaa Onyar-jokea.
Girona-reissumme päätteeksi päätimme mennä nauttimaan syksyn upeista väreistä ja vielä edelleenkin mukavasti lämmittävästä auringosta läheiseen puistoon, joka kantaa nimeä Jardins de la Devesa tai Parc de la Devesa.
Vielä Gironaan liittyen yksi hauska muisto, jota en ehkä unohda koskaan; kävimme alkutöiksemme turisti-infossa kyselemässä kaupungin karttaa ja vinkkejä mielenkiintoisista tutustumiskohteista. Turisti-infoissa tehdään jonkin sortin puumerkkitilastointia siitä, keitä ja mistä päin tulevia vierailijoita pisteissä käy. Koska olin liikkeellä Jordin kanssa, infotiskin nainen höpötteli tietenkin tarinat ja ohjeet meille katalaaniksi. Lopuksi hän sitten kysyi, mistä päin olemme. Jostain syystä menin todella ujoksi, enkä yhtäkkiä ollutkaan varma katalaanin ymmärtämisen tasostani (kysyikö tämä todella, että mistä tulemme vai olemme kotoisin vai mitä?!) ja annoin Jordin vastata molempien puolesta. Jordi mainitsi kuitenkin vain oman kotipaikkakuntansa, jolla ei sinänsä Gironan turistitilastoja hätkäytetty. En saanut sanaa suustani, joten yksi Suomen vierailija jäi näkymättömäksi turistilistauksiin. Infosta lähdettyämme mökötin hetken itselleni ja harmittelin sitä, etten ollut maininnut kotimaatani ylpeällä ja kuuluvalla äänellä (tai ylipäätään minkäänmoisella äänellä) virkailijalle. Jordi kysyi, haluaisinko, että menisimme vielä takaisin ja kertoisin tädille, mistä olen kotoisin. En halunnut. Myöhemmin olemme nauraneet tälle tapaukselle useammin kuin kerran. Tästä mökötysshowsta lähtien olen kuitenkin ollut valppaana joka ikinen kerta, kun astumme turisti-infoon: en aio nimittäin enää ikinä jättää käyttämättä sitä mahdollisuutta, että saan turistivirkailijoiden suut apposen auki ja hymyn korviin, kun kerron miten kaukaa asti olen päätynyt heidän kulmilleen tai kuinka ymmärrän heidän puhettaan niin, että voin jopa vastata osuvasti ja oikein heidän kysymyksiinsä.Tunnisteet: Girona, lähikaupungit, vinkit
