Löysin mielenkiintoisen ohjekirjasen, jonka sain vaihto-opiskeluvuoteni alkajaisiksi. Se on "selviytymisopas" katalaanikulttuuriin ja samalla integroitumiseen pyrkivä opastus, jonka on tuottanut Universitat Autònoma de Barcelonan Kielipalvelut (Servei de Llengües), mutta joka on myös yhteistyökäytössä ja ainakin uusille vaihto-opiskelijoille jaossa muissa paikallisissa yliopistoissa. Teksti on espanjaksi, mutta siinä esitellään myös tyypillisiä katalaanifraaseja sekä vertaillaan eroavaisuuksia katalaanien ja espanjalaisten sekä katalaanien ja muiden maiden välillä. Jutut ovat mielenkiintoisia ja hauskasti, pilke silmäkulmassa kirjoitettuja, mutta toisinaan myös hyvin läheltä totuutta liippaavia.
 |
| "Espanjalaisten ajatellaan olevan ilmeikkäitä, avoimia ja tuttavallisia ihmisiä. Näin onkin joissakin tapauksissa, mutta Kataloniassa yleisesti ottaen voi vaikuttaa siltä, että ihmiset ovat hieman kylmempiä ja varautuneempia sosiaalisten suhteiden alkuvaiheessa." |
Katalaaneja on pidetty, ja toisinaan he pitävät myös itse itseään, muuta Espanjaa keskieurooppalaisempina. He eivät ole ehkä niin kovin isoäänisiä, kaiken tilan haltuunsa ottavia, räiskyviä persoonia, vaan rauhallisempia (jopa tylsempiä, kuten teksti huomauttaa?!) sekä tahdikkaampia kuin etelästä tulevat espanjooit.
 |
| "Kova-äänisen keskustelun lisäksi on tavallista, että samassa keskustelussa voidaan puhua monesta eri aiheesta yhtä aikaa." |
Tämä on niin totta! Aluksi olin täysin hämilläni siitä, että yksi puheenaihe vaihtui alta aikayksikön toiseksi, enkä hitaana suomalaisena ehtinyt sanoa tarkoin harkittua mielipidettäni tai kommenttiani asiasta. Juuri kun päässäni oli valmistunut sopiva lause tai tiesin, kuinka ilmaista itseäni, oli koko aihe jo kuopattu, eikä kyseiseen keskusteluun viitsinyt enää lisätä sanottavaansa, sillä uuden aiheen kontekstissa se olisi kuulostanut kovin absurdilta. Nykyisin olen kuitenkin jo jokseenkin tottunut vauhdikkaasti vaihtuviin puheenaiheisiin ja moniin yhden aikaisiin keskusteluihin samassa pöydässä istuvien kesken. On vain oltava rohkea ja sanottava sanottavansa, kuunneltava, mikä pöytäseurueen aiheista kiinnostaa kenties eniten ja osallistua siihen.
 |
"Entäs sinä? Mitä tuot mukanasi?
Älkää ihmetelkö, jos joku kerta teidät kutsutaan illastamaan ja teitä pyydetään tuomaan jotain syömistä. Tämä on todella tyypillinen tapa nuorten kesken, erityisesti jos kyseessä on suurilukuinen joukko ja käytettävissä on vain vähän aikaa ja rahaa." |
Nyyttärikestit taitavat olla tuttuja Suomessakin, mutta espanjalaiset tuntuvat järjestävän moisia tuon tuosta. "Syödään iltaruokaa yhdessä" tarkoittaa usein juurikin sitä, että kaikki tuovat jotain naposteltavaa ja helppoa ruokaa kaikkien kanssasyöjien kesken jaettavaksi. Tarjolla on lähes poikkeuksetta ainakin espanjalaista munakasta (tortilla española), oliiveja, sipsejä ja pizzaa. Ehkä myös salaattia, makkaralajitelma, juustoja, suolaista piirakkaa (empanada) tai kenties suolaisia keksejä pateiden tai pasteijoiden kera. Jos Suomessa illalliskyläilylle valitaan päälle jotain perinteisiä päivävaatteita hieman parempaa, Espanjassa, etenkin kavereiden kesken, koti-illalliset ovat aika rentoja hetkiä (ellei sitten olla lähdössä myöhemmin ulos juhlimaan). Illalliset ovat espanjalaisille niin tavanomaisia, ettei niitä kannata ottaa kovin vakavasti. Oppaassakin huomautetaan, kuinka jossakin päin maailmaa moinen illalliskutsu voi kuulostaa jo suuremman luokan kosiskelulta, mutta Espanjassa tämä on vain tyypillinen tapa kutsua mukaan vaihtamaan kuulumisia kavereiden kesken (jopa pojat viettävät keskenään näitä yhteisiä ruokailtoja!). Rennosti mukaan vaan!Tunnisteet: ajatuksia, arki, tavat