Jostain syystä juhlafiilikset on kadonneet viime aikoina taivaan tuuliin tai varmaan tippuneet Barcelonan katuviemäriverkostoon viimeisimmän jälkeen: maanantaisin aina on semmoinen tunne, että seuraavana viikonloppuna kyllä yöhön pyyhältää, mutta sitten se aina jotenkin vain jää. Välillä tuntuu, että onko sitä tullut vanhaksi, vai eikö sitä nuoruutta ole vielä edes aloittanutkaan. Lohduttavaa on se, että tiedän muitakin, jotka tekevät taktisen liikkeen, ja käyvät yhdillä tai parilla, jonka jälkeen pyyhältävät jo kotiin. Minulle kerrottiin yllättävä uutinen, että kaiken tämän takana voisi olla semmoinen paholainen kuin väsymys. Jotenkin ihan yhtä houkuttelevalta kuin aamuvarhaiseen hilluminen kuulostaa vaikka vaan kokkailu, ravintoloissa käynti, leffojen katselu tai museoissa käynti. Kuulostan mummoutuneelta, mutta luulen, että tämä on vain energian hakuisuutta...
Toissa viikonloppuna kuitenkin tutustuin pariin uuteen ruotsalaisneitiin, Thereseen ja Rebeckaan, vanhan tuttavuuteni Emelien avustuksella. Yhdessä haahuilimme Poble Secin läheisyydessä etsien netistä bongattua pohjoismaalaista baaria Eddaa. Kun sitten lopulta oikeaan kadun kulmaan osuimme, saimme todeta kyseisen baarin tilalla olevan aivan jonkin muun kuin blondeja ja melankoliaa tihkuvan hökötyksen: ihan perinteinen etelän kulmakuppila tapaksineen ja Estrella Dammeineen. Pienen kyselyhetken pidettyämme, baarinpitäjä kertoi hänen siskon tyttönsä pitäneen paikkaa pystyssä, mutta väsyttyään työhön kyseinen nainen siirtyi tytön tilalle, mutta muutti tyylin perinteikkäämmäksi. Vaikka emme saaneetkaan maistaa pohjoismaalaista tunnelmaa, ainakin parit hyvät tapakset, joiden jälkeen suuntasimme keskustaan.
Valitettavasti viikko tämän jälkeen sain kuulla, että Emelie oli spontaanisti palannut kotikaupunkiinsa Ruotsiin. Kukaan meistä ei osannut arvata, että kyseinen viikonloppu olisi meidän viimeinen, ei Emeliekään. Ymmärrän häntä ja hänen päätöstään, mutta harmittaa toki, sillä juuri kun on tutustumassa mukaviin ihmisiin, he katoavat. Tähän joutuu kuitenkin hieman tottumaan ja varautumaan au pairina ollessa: ihmisiä tulee ja menee, eikä kukaan edes voi olla täysin varma, milloin.Tunnisteet: au pair, Barcelona, juhlaa
