Vihdoin tuli semmoinen perjantai, jolloin innostui popittamaan you tubesta bilemusaa, pohtimaan asukokonaisuutta ja suunnittelemaan, missä tavataan, monen aikaan ja mihin mennään. Tiesin tasan tarkkaan, mihin haluaisin suunnata tyttöjen, Fannin ja Carlotan, kanssa: Gracialle.
Gracia on Barcelonan yksi nuorekkaimmista, unikeimmista, rennoimmista ja suloisen "hipeimmistä" alueista. Puolen yön aikaan Fontana-metroaseman edusta suorastaan kuhisee nuorta väkeä, ulkokuppiloissa viikonlopun humusta nauttivat iloiset ihmiset ja erikoisiin, ja ainutlaatuisiin baareihin ja clubeihin ahtautuu paljon paikallista tai vähintään paikallisen oloista väkeä. Tunnelma on hyväntuulinen ja riehakas, mutta mikä parasta, ei hullu.
Ilta osoittautui niin lämpimäksi, että aloittelimme keskusteluinemme sekä rommikolinemme puistossa. Pikkupiknikiämme piilottelimme käsilaukuissamme, sillä täällä tuota "pussikaljoittelua" eivät poliisit katso kovinkaan hyvällä. Pikkukujia myöten kipitimme seuraavaksi mojitoille Plaza de Solille, Auringon aukiolle, joka on yksi tunnetuimmista Gracian ulkokahvila-aukioista. Fannin himohienon puhelimen, ja sen sisältämän navigaattorin avulla, suunnistimme klubille, jossa tapasimme lisää tuttuja. Ulkoapäin pieneltä näyttävät paikat (sisääntulot kun eivät usein ole kuin yhden oven levyisiä) osoittautuvat usein kuitenkin, etenkin tällä alueella, oletettua suuremmiksi: pienen klubin tunnelma oli pirteä, ja tanssilattian puutteessa juhlijat hengailivat, joivat juomiaan, jutustelivat ja tanssivat sulassa sovussa. Tämän hetken hittibiisejä, hieman vanhempia tunnettuja kappaleita sekä oman säväyksensä antavia espanjalaisrallatuksia soittava DJ oli mieleemme, ja tanssimmekin riemukkaasti ja rallateltiin mukana, vaikka ei aina lauluja tunnetukaan.
Näissä pikkuklubeissa hieman piilossa olevilla alueilla on hyvänä puolena se, että yleensä sisäänpääsyä ei keskustan ja tunnettujen paikkojen tapaan ole. (Yleensä sisäänpääsyksi kelpaa seteli kymmenen ja kahdenkymmenen euron väliltä. Niihin kyllä yleensä liittyy yksi juoma, mutta se ei kyllä hirveästi aina lohduta.) Narikastakin tarvitsi maksaa vain vaivaisen euron. Juomistamme pulitimme 5 euroa kappaleelta. Näihin paikkoihin pääsee myös suhteellisen hyvin karkuun turistivyöryiltä ja pahimmilta onnenonkijoilta.
Niin kuin kaikki parhaat illat, myös tämä päättyi odottamattomalla tavalla, kun klubin suljettua kello 3 tajusimme, ettei metro kulje koko yötä perjantaisin (viimeinen vuoro ajaa kahdelta). Onneksi ilma oli korkokengistämme poiketen suotuisa hulluille ajatuksille, joten kävelimme keskustaan La Ramblalle. Vaellustamme siivitti tarinoinnit sekä maailman pimeimmät iskuyritykset. Yleensä ihmiset rupesivat höpöttämään ihan mitä tahansa espanjaksi, koska puhuimme keskenään englantia. Ihailijoidemme ilmeet olisi täytynyt ikuistaa jotenkin sinä hetkenä, kun avasimme suumme ja sanoimme jotain takaisin espanjaksi. Fannin "a tu madre" toimi aina.
Vaikka kuinka olimme hehkeimmillämme (ainakin niin kuvittelimme), ei ketään tummiin pukeutuneista kaapeista klubien edessä kiinnostanut päästää meitä sisään taivasta hipovia sisäänpääsymaksuja halvemmalla. Koska matkaamme olimme taittaneet yli tunnin verran, kello näytti jo yli neljää, ja päätimme jättää viimeiset bailuhaaveet sikseen. Ei olisi järkeä maksaa tuhottomasti yhdestä hassusta tunnista.
Odotimme ensimmäisiä juniamme kuuden kieppeille sipsiautomaatin anteja napostellen. Täällä on suuri kummallisuus se, ettei yksikään muonaa kauppaava paikka tunnu olevan auki enää loppuyöstä, juuri silloin kun yöhiihtäjät olisivat suden nälkäisiä. Voin jopa myöntää, että edes Mäkki ei tunnu tuona hetkenä aamuyötä hullummalta vaihtoehdolta, mutta hulluinta on se, että ennen 24/7 roskaruokala on auki nykyisellään kaiketi puoleenyöhön. Päädyimme syvällisissä pohdinnoissamme siihen, että joku iso heebo on lain tästä asiasta vääntänyt, sillä ei mikään ylikansallinen pikaruokaketju näin hullua väistöliikettä tee.
Olin vähän ihmeissäni, kun en ollut kovin väsynyt kaiken tämän jälkeen. Carlotta sanoi, että se johtuisi Coca Colasta. Itse luulen, että kyse oli enemmänkin siitä, että minulla oli ollut aidosti hauskaa, enkä edes muistanut mitä voisi olla semmoinen kuin väsymys.
Tunnisteet: Barcelona, juhlaa, ystävät
