Heti, kun taivaalta tulee alas jotain, kaikki menee täällä ihan sekaisin. Oli se sitten vettä tai lumen tapaista, kukaan ei kerta kaikkiaan uskalla tai halua mennä ulos, jos ei ole ihan pakko. Kauppaan tai harrastuksiin menoa lykätään pisaroiden takia, mikä tarkoittaa tietty sitä, että sadepäivät ovat mitä mainoimpia shoppailuun. Lenkille tai muille liikunnallisille tunneille ei sateen kautta voi tietenkään pyyhältää. Juna oli tyhjä kellon lyömällä, jolloin sieltä ei yleensä välttämättä löydä istuinpaikkaa.
Tällaisina hetkinä minua lähinnä huvittaa. Päässäni pyörii sananlasku "Meitä ei ole tehty sokerista". Ehkä espanjalaiset on valmistettu muista raaka-aineista, sillä joka iikan sadevarusteisiin kuuluu hemputinmoinen sateenvarjo, jolla saa varmistettua sateensuojan itselleen sekä noin neliömetrin kokoiselle alueelle itsensä ympärillä. Niillä kepeillä saa myös varmistettua muutaman kolauksen katupylväisiin, ja pahimmassa tapauksessa parin kopsautuksen myös kanssakulkijoihin. Ja sitten kun niitä kanssakulkijoita täällä on enemmän tai vähemmän, ruuhkapaikoissa saa oikeasti olla pää matalana varomassa noita sateensuojia. Ai niin, onneksi siis noita paikkoja ei ole paljoa, sillä kukaanhan ei mene ulos, jos sataa.
Jos sitten taivaista valuva vesi näyttää tulevan kyllin lujaa vauhtia maankamaralle, tarvitaan vielä sadetakki. Sen on toki suotavaa olla valtava, jotta mikään paikka ei kastu. Tyylillä ei toki enää tässä vaiheessa ole niin väliä, kunhan tuo muovipussi peittää kaikki ruumiinosat kunnolla.
Lapset ovat kuitenkin suloisia, sillä he rakastavat sadetta. Täällä kun ei koskaan satu satamaan, tuo harvinaisuus on suuri riemunhetki heille. Luulin, ettei kukaan ollut koskaan kuullutkaan kumisaappaista täällä, kunnes eräs kaunis (aurinkoinen) päivä perheen äiti esitteli saappaita, jotka oli lapsukaisille ostanut. Ilonpäivä myös minulle, sillä tiedän, mitä tarkoittaa, kun vesisade tukkii viemäriverkot ja kadut lainehtivat vedestä: lapset ryntäävät innoissaan lätäköihin pomppimaan! Mutta meidän lapset näyttäisivät olevan koulussa lähes ainoat, joilta moiset kumijalkineet löytyy.
Barcelonassa sateella aurinkolasimyyjät joutuvat vaihtamaan taktiikkaa. Olen varma, että he pitävät takahuoneessa Sadepäivän varalle- pakettia, jonka tarjonnan pistävät esiin sitten tummien pilvien peittäessä taivaan. "Meiltä saa sateenvarjoja", huutavat näyteikkunat sateen ropistessa katukiveykseen.
Sateen lakattua elämä alkaa palaamaan takaisin raiteilleen: ihmiset uskaltavat pistää nenän ulos talosta, ja yhtäkkiä paikat kuhisevatkin, sillä jokainen joka on koko päivän jättänyt asioita tekemättä suuntaa niitä tekemään sateen loputtua. Jos sadehetken jälkeen sattuu tekemään pienen kävelyretken kaduilla, ei ole harvinaisuus löytää useasta roskiksesta killumassa samaisen hökötyksen: rikkinäisiä sateenvarjoja joka puolella.
Eilen siis satoi varmasti kaikkien niiden päivien edestä, jolloin täällä ei ole satanut. Taukoamatta ja kaatamalla saimme vettä puolipäivää, ja voin kyllä sanoa, että en minäkään ulos olisi millään halunnut lähteä. Myönnän, että minutkin oli tehty eilen sokerista.Tunnisteet: sää, tavat