Jouluviikolla meidän tanssikoulussa järjestettiin esiintyminen ystäville ja perheille: jokainen sai pyytää tuttujaan omalle tanssitunnille, ja heille sitten näytettiin, mitä oltiin opittu (tai lähinnä, mitä ei oltu, heh) syksyn aikana. Aika moni meistä street funk-tanssijoista oli kaiketi saanut kramppikuumeen, sillä parinkymmenen hengen tanssiryhmästä vain seitsemän oli uskaltautunut paikalle. Sitä yleisöäkään ei niin kovin tarvinnut jännittää, sillä penkeillä istui muutamia vanhempia ja ystäviä liikkeitämme seuraten. Onneksi oma au pair perheeni pääsi näytöstä seuraamaan, tuntui hyvältä!
Nauroin itselleni jälkeen päin, sillä meinasin ensin lukeutua noiden jänistäjien listaan. Sitten kuitenkin rohkaisin itseni keräämään urheus-pisteitä menemällä mukaan, tanssimalla sen minkä osaan ja muistan. Ja onneksi menin, sillä mitään turhan vakavaa ei meno ollut. Otimme uusiksi, jos mokasimme ja hassuttelimme, jos emme liikeratoja tasan tarkkaan muistanut. Kaiken lisäksi saimme vielä iiihanat prinsessakruunut, ja mikä parasta, seuraaville kuukausille 8 ilmaista tanssituntia. Kannatti uskaltaa!Tunnisteet: Sant Andreu de la Barca, tanssi
