Heräsimme tänään rumpujen kuminaan ja torvisoittojen siivittämään aamuun: Els tres tombs hevoskulkue oli Sant Cugatin kaduilla käynnissä, ja niitä rytmejä kuunnellessa innostuimme, ja päätimme mennä katsomaan, miltä tuo paraati oikein näyttää.
Kuten hyvin usein täällä, juhlaparaati liittyy pyhiin ja myyttisiin hahmoihin sekä uskomuksiin, joista tämä hevoskulkue on eläinten suojeluspyhimys Pyhän Antonin kunniaksi. ( Tästä johtuen oli muutamilla kissaa ja koiraa, yksi hamsterinkin häkki, tuotu näytöstä seuraamaan.) Muutakin traditionaalista kaduilla kyllä vilisi, sillä ratsaille nousseet olivat pukeutuneet joko tyylikkäisiin ratsastusasuihin silinterihattuineen ja siisteine puvun takkeineen, tai sitten arkipäiväisempiin entisajan maalaishenkeä huokuviin vaatteisiin joiden seuraksi olivat pukeneet perinteikkäitä katalonialaisia lakkeja ja huiveja. Matkan varrella kulkue pysähtyi vanhojen ja historiallisesti tärkeiden talojen kulmille, jossa heille tarjoiltiin mm. viiniä kannusta sekä leipää.
Hevoset askelsivat taidokkaasti, ja loppu puolella paraatia seurasivat suuret, painavat vaunut, joita useampi hevonen oli ympäri kaupunkia vetämässä. Ihmisiä oli puolen päivän aikaan kerääntynyt joukoin paistattelemaan päivää auringossa ja katsomaan tätä suurta "hevosrallia". Mielestäni on todella mukavaa, kun kaupungeissa on tällaisia tapahtumia ja tempauksia tiheään tahtiin niin, että ihmiset ovat yhdessä tuumin samaan aikaan liikkeellä ja kokoontuvat yhteen: nämä yleisötapahtumat on mitä mainioimpia yhteisöllisiä hetkiä, joiden ei tarvitse olla massiivisia spektaakkeleja, mutta voivat silti olla mielenkiintoisia ja mukavia.
Unohdin muuten, että olen allerginen näille isoille, raamikkaile eläimille, ja loppuparaatin aivastelin kyllä sitten ihan olan takaa.Tunnisteet: Sant Cugat, tapahtumat, tavat
