Sunnuntai-iltana, touhukkaasta viikonlopusta huolimatta, jaksoin vielä lähteä elokuviin rentoutumaan kavereiden kanssa. (Jo toinen kerta pienen ajan sisään. Miustahan on tulossa ihan leffafriikki, heh.) Saksalaistytöt Carlotta ja Corry, sekä hollantilaisneito Jessica houkuttelivat alkuperäisversioita esittävään teatteriin katsomaan romanttista draamakomediaa "Love and other drugs".
Espanjassa tosiaan lähes kaikki ulkomaalaiset elokuvat ja sarjat on dubattuja, ja jos alkuperäiskielellä haluaisi huippunäyttelijöidenkin höpisevän, täytyy tietää, mihin on menossa. Barcelonassa on ainakin pari alkuperäisversioita pyörittävää elokuvateatteria, mutta mielestäni siihen verrattuna, kuinka paljon teattereja ylipäätään täällä on, pari on aika vähän. Joissakin paikoissa leffoja alkuperäisillä ääniraidoilla näytetään vain tiettyinä päivänä, ja olen kuullut, että ne alkuperäiset on aika usein suosittuja näytöksiä.
Sunnuntai näytti olevan muutenkin oikea leffapäivä, sillä aula vilisi ihmisiä puoli kahdeksan aikaan. Käytiin vielä ennen näytöstä namuostoksilla, ja taas kerran yllätyksekseni löysin Pandan lakupatukoita (mutta niin kuin kaikki aina elokuvateattereiden tuntumassa, riistohinnoin). Otin kuitenkin pari leffakaverikseni.
Tykkäsimme rennosta elokuvasta, jossa kuitenkin oli huumoria vyöryvän alun jälkeen myös paljon draamaa. Välillä sekoitus ja balanssi komedian ja draaman välillä oli hieman kehno: tuntui, että komedian ja draaman yhdistäminen oli hieman keinotekoinen, ja esimerkiksi alun hassuttelut miehen työnkuvasta ja melkein yliäyräiden hassutellusta viagra-myynnistä unohtui myöhemmin vakavampiin aiheisiin.
Hyvänä tai huonona puolena, kukin saa itse päättää, oli se, että alku oli lyhyitä hyppiviä seksikohtauksia täynnä. Jopa yksi saksalaistytöistä epäili, että joitakin kohtia saattaisi olla pätkäisty Saksassa näytettävässä versiossa (!). Me muut olimme kuitenkin eri mieltä: kohtaukset olivat todella kauniita ja aitoja. Ihan kuin joku olisi kertonut kuvin suoraan tunteita rakastavaisten sisimmästä. Jossakin vaiheessa kuitenkin tuli mieleen, että juontakin voisi muistaa välillä jatkaa, ei vain näyttää kauniita ja kiihkeitä kohtauksia. Luulin ihan oikeasti alkuun, että ehkä naisella on seksiriippuvuus tai jotain, ja että leffan juoni tulee kietoutumaan sen ympärille! Kyseessä oli kuitenkin toisenlainen sairaus, Parkinsonin tauti, jolla ei alkuhuuman kanssa tainnut olla mitään tekemistä.
Suosittelen katsomaan tämän kliseisen (joo, siinä lopussa se nainen lähtee, kun mies on valinnut rakkauden sijasta työn, mutta sitten mies miettiikin uudemman kerran nähtyään vanhoja tunnelmallisia kotivideoita, ja lähtee tämän perään) juuri sunnuntaipäivänä, jolloin ei jaksa käyttää koko aivokapasiteettiaan mukana pysymiseen. Ainakaan ison kankaan edessä tunteilulta ei vältytty, joten tästä plussaa, sillä tykkään kyllä salaa vähän kyyneleitä elokuvissa tirauttaa--silloin tunnen olevani todellakin mukana! Kauniit lavasteet ja kohtaukset viettivät kyllä semmoiseen teen lämpöiseen tunnelmaan, että elokuvasta jäi mukava mieli jälkeenpäin.Tunnisteet: Barcelona, elokuvat
