Näin Hannaa lauantaina hyvin spontaanisti ja pikaisesti, mutta oi että, miten on virkistävää höpistä edes pieni hetki tyttöjen juttuja: vaatteita, hiuksia, meikkejä... on rauhoittavaa kuulla, miten muillakin on ihan samoja ajatuksia, huomioita ja ongelmia. Onneksi siis en ole ihan yksin näitten mietteitten kaa, sillä välillä tuntuu, että olenko ihan hullu tai höpsö.
- Viikolla pukeutuu aina tosi rentoihin asuihin: legginssit, kollarit, hupparit ja t-paidat ovat kovassa käytössä. Välillä rupee pelottaa, että tähäkö tää tyylikkyyteni on mennyt, kunnon kotiäiti meininki. Mutta se on niin totta: emme tietäisi mitään ahdistavampaa kuin farkut jalassa lasten kanssa rimpuileminen.
- Sit kun on se viikonloppu niin sillon sitten haluaa panostaa: mekot esiin, paremmat kuteet niskaan, hiusten ja meikkien laittoa. Hieman hassua, mutta olemme törmänneet samaan ongelmaan useamman suomineidon kanssa: täällä jos haluaa hiukan panostaa ulos lähtiessä, tulee helposti ylipukeutunut olo. Totta kai riippuu mihin menee ja missä porukoissa pyörii, sillä kyllä niitä glamour-paikkojakin ja pukeutujia löytyy. Mutta pääosin paikallisten juhlatyyli on rentoa: vaatteet voivat olla valitut ja siistit, mutta yhtälailla sopivat shoppailuun kuin lauantaiyöhön. Lisäksi aika monella meikki ja hiukset on lähes samalla tavalla kuin voisi olla arkenakin. Toisaalta tykkään tuosta rentoudesta, ei aina tarvitse olla niin tiptop. Mutta aina välillä!
- Korkkareita käytämme tuskin lainkaan. Vain haavekuvissani tepastelen hiukset hulmuten kopisevilla koroilla Barcelonan katuja pitkin, mutta todellisuudessa parempi valinta on ihan lättäpohjat. Täällä tulee käveltyä uskomattoman paljon, sillä mihin menetkin, aina on välimatka jonkinlainen, eikä oikein koskaan voi tietää, mihin asti päädytäänkin matkaamaan. Lisäksi monet pikkukadut ovat vieläkin mukulakivikatuja. Lasten kanssa tietenkin helpointa on tasapohjaiset kengät--eihän niiden vauhdissa koroilla pärjää. Pitäisikin ostaa lenkkarit...
- On sattunut jo pari kertaa niin, että olen vetäissyt mielestäni peruspäivävaatteet ylleni, ja astunut ihmisten ilmoille, jolloin joku (perheen äiti, poikaystävä...) on tokaissut: "Oi Jenni, oletpa sinä hienona!" tai "Ollaanko me menossa jonnekin?" tai "Haluutko sie miun hupparin? Kun tuo villapaita on niin juhlava." ¨Öö, ei kun aattelin, et nää on kyllä ihan basic, mutta...
Ihan pieneksi loppukevennykseksi vaan: hitsit, kun aina välillä stressaa kaikki tämmöset pinnalliset asiat, niin ehkä paras ylilyönti ikinä oli viikonloppuna, kun rupesin vollottamaan meikatessa "eikäää, näytän ihan discopallolta" (kokeilin uutta luomiväriä, jonka kimalle levis vähän poskillekin). Mistä näitä tunnekuohuja tulee? Kertokaa, etten oo ainoa!Tunnisteet: muoti, ystävät
