Viikonloppuisin meillä on aina kunnon kokkaus-sessiot poikaystävän kanssa, sillä täällä keittiöpuuhiin käytetään aikaa ja niitä tehdää täydellä sydämellä. Täällä oltuani Suomen kokkailuni vaikuttavat lähinnä ainesosien lämmittämiseltä, ja jos valmistukseen menee aikaa enemmän kuin sen puoli tuntia-45 minuuttia, on kyse jo jostain spesiaalimmasta. Välillä tuntuu, että iso osa päivästä saattaa mennäkin täällä yksinkertaisesti vain ruokaan: sen ostamiseen (supermarkettien lisäksi on hyvin yleistä ostaa liha lihatiskiltä, leipä leipomosta, hedelmät torilta tai hedelmäkaupasta...), laittamiseen (hitaasti ja hartaasti, ruoan annetaan kunnolla ruskettua ja tiristen paistua) ja syömiseen (joka ei ole pelkkää syömistä, vaan usein jutustelua, ajanviettoa ja yhdessä oloa).
Ensimmäistä kertaa sain maistettavaksi itse tehtyjä uppopaistettuja perunoita tulisella tomaattikastikkeella ja aiolia (täällä: al i oli), patatas bravas. Ja hyvinhän tuo onnistui! Kyllä ne itsetehtyinä erilaiselta maistuivat. Vaikka en todellakaan ole tulisen ruoan ystävä, tuo valkea öljy-valkosipulikastike tasoittaa sen maun mainiosti. Kerran tilattiin Emmin kanssa tapaksena lautasellinen näitä, ja voin sanoa, että ilman aiolia oli aika äkäistä herkkua.Tunnisteet: ruoka
