Kieltämättä rahaa kuluu täällä enemmän kuin yleensä kotipuolessa kulutin. En tiedä, onko se sitten mukavuuden halua ja elämästä nauttimista, mutta kyllä aikamonta pennosta ja seteliäkin on tullut laitettua pieniin arjen luksuksiin: kuten hyvällä ruoalla herkutteluun.
Rakastan yli kaiken ulkona syömistä, ja siksi haluankin hemmotella ravintola-aterialla aina silloin tällöin. Lauantaina suuntasimme Barcelonan pohjois-osaan, Gràcialle, joka on eittämättä yksi ihan lemppari kaupunginosistani. Se on täynnä nuorta, tai vähintään nuorekasta, persoonallista ja "rennosti coolia" porukkaa, täynnä pieniä unelmaputiikkeja, ruokapaikkoja, joista voi tulla helposti omia salaisia lempparimestoja ja tunnelmaa tihkuvia pikkubaareja.
Varma valinta pizzamesta vai riskipeli etninen ravintola? Kysymys, joka kävi huulillamme ravintoloita ohittaessamme ja tarjontaa tutkiessamme. Olimme rohkeita ja istahdimme libanonilaiseen ravintolaan, valitsimme listalta ruokia, joiden olemuksesta ja sisällöstä emme olleet kovinkaan varmoja, ja odotimme innolla, olimmeko tehneet hyvän valinnan.
Ei kyllä kaduttanut! Ruoka oli täyttävää, sillä mm. feta-salaatin pääruoka-aines oli juurikin raastettu juusto itsessään, tomaatti ja kurkku vain ripoteltuna pinnalle kuin mausteiksi ja koristeiksi. Itse valitsin nälkäisenä pinaattisen musakan, joka pienuudellaan osasi hämätä, sillä sen juustoisa ja kermaisa sisältö oli enemmän kuin tarpeeksi. Listalta löytyi paljon riisiä ja lihavartaita (mielettömän herkullisilla kastikkeilla). Voisin kuvitella tulevani toistekin.
Lopuksi siemailimme minttuteet, jonka maku voitti kyllä monen monta pussiteetä mennen tullen. All in all, 15 e/henkilö, ihan kohtuu summa, jos ei ihan joka viikonloppu kuitenkaan.
Restaurante Zeinab Beiruti, c/ Verdi, 31 (Gràcia)
Tunnisteet: Barcelona, ruoka
