Mitä enemmän alan ymmärtää ympärilläni sorisevaa puhetta, vieläpä katalaania, sitä kummallisemmista puheenaiheista koostuvia keskusteluja huomaan kuuntelevani. Mm. tällaisia keskusteluja on lapset käyneet:
Arnaun nappaama kuva
- Onko Jennillä pyjamapaita vai normaali päiväpaita päällä? (ruokapöydässä lounaalla)
- "Abril, miksi sulla on kumpparit jalassa?" (sisällä) "No kato, mikä määrä lunta täällä on!"
- Arnau harjasi hiuksiani: " Ooh, miten kaunis susta tulee...voi vitsit, nyt kun meet kaduille, kaikki vaan kattoo sua Jenni ja sanoo hola guapa ("hei kaunokainen")."
- Aurinko paistoi taivaalla koulusta kotiin kävellessämme ja Arnau kysäisi : "Voidaanko mennä tänään uima-altaalle, niin kuin eilen?" "Uima-altaalle? Täällähän on kylmä. Eikä me kyllä oltu uima-altaalla eilen..." "Niin..tai niinku tässä yks päivä oltiin..." (siitä oli kulunut noin kuukausi, kun viimeksi oltiin pulikoimassa)
- Kun haen lapsia koulusta, he tykkäävät, että otan heidät syliin tai reppuselkään hetkeksi ja kannan pari askelmaa portille. Uskomaton selkäkipuni (ei tästä syystä johtuen kuitenkaan) ei sallinut moista kuljetuspalveluna oloa, joten jouduin kieltäytymään hommasta eräänä päivänä, ja sitä seuraavanakin. "Muistatko? Minun selkä on kipeä...", muistutin. "Niin...mutta siitähän on jo vuosi tai jotain", ihmetteli Arnau.
- Abril äidilleen illallispöydässä (katalaaniksi): "Äiti, minusta tuntuu, että Jenni osaa katalaania. Aina välillä se ymmärtää, mitä me sanotaan ja vastaa espanjaksi ihan oikein...", jonka jälkeen käännyin Abrilin puoleen ja totesin espanjaksi: " Ymmärrän enemmän kuin arvaatkaan..." Aivan mahtava ilme tytöllä!Tunnisteet: au pair, lapset
