Lapsikullat ovat välillä minun parhaita ystäviäni, leperteleviä sylissä kyöhnääjiä ja innokkaita tarinankertojia, hassuttelevia pellenaamoja ja pussailevia söpöliinejä. Tänään kuitenkin saavuin suoraan hirmumyrskyn keskukseen, sillä ei meinaa millään kielellä ymmärrys pelata ja töllön töitä ollaan tekemässä vaikka silmä ei välttäisikään. Tykkään näistä listoista niin paljon, että teen taas yhden:
- Abril ja Arnau päättivät ottaa parturikampaajan uran tosissaan viikonloppuna saksien ollessa juuri sopivasti hollillaan ja tilaisuuden antavan tähän mahdollisuuden. Lopputuloksena Arnaulla on millin siili ja Abrililla lyhyemmät kutrit sekä sivuilla muutama lovi. Ovat kuin skini ja punkkari.
- Arnausta kulahtanut Mikki Hiiri- pyjamapaita on päiväpaita ja sillä voi mennä kouluun.
- Abrilista on okei aloittaa vollotus keskellä katua, jos Arnau on löytänyt suuremman etanan kuin hän itse.
- Arnausta on kiva kiljua huvikseen puoli kahdeksalta aamulla, vähän sen jälkeen, kun isä on tullut yövuorosta ja mennyt nukkumaan.
- Arnausta ja Abrilista on kiva laulaa ruokapöydässä laulua, jonka monipuoliset ja opettavaiset sanat menevät jotenkin näin: "Pissa pissa kakka kakka...".
Ferran on suurin apurini hädässä, sillä sen sanaa kuullaan toisinaan jopa paremmin, välillä voimme tämän vanhimman pojan kanssa vaihtaa myötätuntoisia katseita keskenämme ja ainakin se jaksaa juosta pienimpien perässä, kun ne on menossa tekemään höperön hommia. Toisaalta joskus hänen älykkyytensä ja oveluutensa sisältyy ainoastaan suusta pääseviin lauseisiin, jotka voivat olla yhtä tyhmiä ja pienimpiä riitaan haastavia kuin näiden kahden tekoset. Mutta enpähän minä kaikkea vielä tajua, joten minulle hän näyttäytyy kaikista kilteimpänä.Tunnisteet: arki, au pair, lapset, Sant Andreu de la Barca
