Maanantaina ehdimme tehdä pikavisiitin Málagan keskustaan. Itse asiassa bussimatka kiemurteli esikaupunkialuettakin sen verran, että jonkin tason yleiskuvan kaupungista sai tälläkin keinolla. Tosiaan, oikein perinteikäs espanjalaismiljöö on mielestäni vähän nuhruinen ja katukyltit ja mainostaulut vanhahtavia, tiet mukulakivisiä, talot kivisiä ja niiden seinustat rappeutneita. Lisäksi yleisesti ottaen kaikkialla on tavaraa, oli se sitten käyttökelpoista tavaraa parvekkeelle ladottuna tai roskaa katujen kulmissa, mutta huoletonta eripariutta on näkyvissä ympäriinsä. Näistä paikoista löytyvät yleensä myös ne ihmistyyppirikkaimmat ja aidoimmat alueet, joissa kahviloissa, kaupoissa, leipomoissa ja muissa on ihan oma tunnelmansa. Toisaalta nämä esikaupunkialueet näyttäytyvät myös kuluneina kortteleina, joinka kodeissa vietetään vähemmän aikaa kuin ihmisten työpaikoilla.
Keskusta oli hyvin tyypillisesti uudistettu kiiltävine kävelykatuineen, puistoineen ja aukioineen. Lisäksi joka kulmalla, siis turhauttavankin monella, oli meneillään rakennustyöt. Teitä uusittiin, paikkoja korjailtiin ja kunnostettiin, mutta useimmat projektit näyttivät jopa koko maan kääntämisoperaatiolta. Luulen, että näillä isoilla kunnostuksilla on jotain tekemistä sen kanssa, että Málaga tavoittelee vuoden 2016 Euroopan kulttuurikaupungin titteliä.
Kävimme syömässä hyvät mutta hitaasti valmistetut pizzat tällä mukavalla aukiolla. Ainut mikä hieman ärsytti oli soittoniekat ja taiteilijat, jotka olivat ottaneet paikan ihan omakseen, ja siten olivat anelemassa rahaakin esitys esityksen jälkeen.
Pientä shoppailuvimmaakin koimme, ja sainkin muutaman tuliaisen napattua mukaani, vaikka käsimatkatavarani olikin ahdettu jo täyteen. Mutta pieniä söpöjä juttujahan nämä vain olivat:
Tunnisteet: Málaga, matkat
