Miten?

 Miten? Ajatus au pairiksi lähdöstä kutkutteli jo lukion lopullakin, mutta hyvän sauman ja etenkin varmemman fiiliksen sain vasta vähän myöhemmin. Aloitin etsiskelyn ja tarkastelun tunnollisesti kuitenkin jo ajoissa, sillä yleensä tällä tavalla onnistun asioita toteuttamaan paremmin.
Aloitin tutustumalla eri sivustoihin, joissa au pairiksi haluavat nuoret ja au pairin haluavat perheet voivat kohdata netissä. Hyviksi havaitsemiani olivat mm.
http://www.aupair-world.net/
http://www.greataupair.com/ ,
jotka taitavat olla ne yleisimmät ja suosituimmat. Omat hakukriteerini olivat aika tiiviit, sillä halusin erityisesti Espanjaan ja Kataloniaan, vieläpä Barcelonan seudulle, en osannut perusjuttuja enempää espanjan kieltä ja en omista ajokorttia. Nettisivut ovat tämän osalta, sillä hakukone etsii toiveidesi kanssa täsmäävät perheet. Erityisesti Espanjasta voin kuitenkin sanoa, että moni ei osaa englantia ja toivookin espanjan kielen edes alkeellista osaamista. Toisaalta tiedän monia, jotka ovat tulleet suhteellisen kielitaidottomina ja oppineet hurjan nopeasti ilman suurempia ongelmia arjessa.

Tutustumisen jälkeen olikin aika ryhtyä tosi toimiin ja väsätä oma profiili. Tähän suosittelisin käyttämään aikaa. Totuus on, että hakijoita on paljon enemmän kuin perheitä, ja joukosta tulisi erottua kuin työhaastattelussa. Suosittelisin myös pitämään mielessä, että perhe on ottamassa sinut heidän perheeseen, heidän kotiinsa ja heidän elämäänsä, joten yleis- ja ensivaikutelma ovat erittäin tärkeitä. Kannattaa olla oma itsensä, sillä sivusuun puhuminen ei vie kovinkaan pitkälle, etenkään sitten paikan päällä enää. Koko profiilin huolellinen täyttäminen ja kuvien valikoiminen ovat suotavia. Luulen, että on myös ihan hyvä, jos yhden sijasta laittaa pari kuvaa, ehkäpä yhden hymykuvan lisäksi semmoisia toiminnallisia otoksia mieluummin, sillä ne antavat kokonaisvaltaisemman kuvan juuri sinusta ja siitä mistä pidät.

Ehdottaisin kuitenkin sinun au pairina olevan aktiivinen. Kukaan ei tule tässä tapauksessa kotoa hakemaan, ei ainakaan kovin usein. Varteenotettavia vaihtoehtoja löydettyäsi on hyödyllistä miettiä ja "lukea hieman rivien välistä", mitä perhe kaipaa, mitä he haluaisivat kuulla sinusta ja millaisen henkilön he olisivat valmiit luoksensa ottamaan. Jos tuntuu mahdottomalta soveltaa itseensä asioita, jotka olettaa perheen au pairissaan etsivän, ehkä on parempi siirtyä seuraavaan. Itse olisin mm. löytänyt hyvän perheen sijainnin, lapsimäärän ja työmäärän perusteella, mutta perheen ollessa tarkka kasvissyönnin suhteen tai toivoessa todella sujuvaa englannin taitoa, siirryin seuraavaan. Kirjoittaessasi perheelle kannattaa ottaa henkilökohtainen aste tekstin tyyliin, sillä se tekee paljon vakuuttavamman mielikuvan siitä, että olet kiinnostunut juuri kyseiseen perheeseen tulemaan, heitä auttamaan ja heihin tutustumaan.

Sitten pieni seikka näiden sivustojen maksullisuudesta. Ainakin Au pair worldissä pystyy profiilin luomisen avulla aika pitkälle jo pääsemään, kuten ilmoittamaan perheelle kiinnostuksesta. Yhteystietojen jakaminen on kuinkin maksullisen palvelun takana. Summa ei ole suuri, etenkään jos tätä kautta pääsee yhteyteen perheiden kanssa, ja löytää sen paikan. Toisaalta itselläni kävi hyvä tuuri, sillä klikkasin "olen kiinnostunut"-nappia mieleisen perheen kohdalla, ja he olivat sitten profiiliani katseltuaan kiinnostuneet sen verran, että ottivat muita internetin syövereitä (lue:Facebook) apunaan käyttäen yhteyttä. Näin ollen maksumieheksi ei tarvinnut kummankaan ryhtyä.

Näiden sivustojen lisäksi vahtasin kuitenkin samaan aikaan mm. työvoimatoimiston (http://www.mol.fi/) sivuja, ja pidin yllä sähköpostitse uusista ilmoitetuista paikoista viestittävää palvelua, jolloin sain kätevästi tiedon aina, kun joku ilmoitti mol:n sivuille au pairin hausta Espanjassa. Selasin myös jonkin verran keskustelupalstoja, tosin pienellä varauksella, sillä netissä ihmisten kieli laulaa. Näistä kuitenkin voi aina oppia, millaisia kokemuksia muilla on ollut, missä kohtaa kannattaisi herätyskellojen itsellä soivan tai esimerkiksi mikä määrä työntekoa tai taskurahaa on yleistä. Löysin myös muita au paireja, jopa samoilta seuduilta, missä itse olen, juurikin keskustelupalstojen sekä yhteisöjen ja ryhmien avulla.

On vaikea verrata järjestön kautta ja omatoimisesti lähtemisen eroja, plusia tai miinuksia, sillä henkilökohtaisesti minulla ei ole kokemusta kuin jälkimmäisestä. En tiedä kuitenkaan ketään muutakaan, joka järjestön kautta tänne olisi tullut, joten ainakin Espanja vaikuttaisi helpolta paikalta lähteä omin päin. Luulen, että yleensäkin ottaen EU-maat ovat toimivia ratkaisuja omatoimisesti lähtiessä, sillä paperisotaa ei tarvitse suuremmin käydä ja asiat hoituvat suhteellisen helposti. Lisäksi maat ovat sen verran lähellä, että on verrattaen helpompaa palata kotiin, selvittää vastoinkäymisiä ja tottua kulttuuriin kuin jos lähtisi kovin kauas merten taa. Toisaalta, meni minne hyvänsä, on varmasti mielenrauhalle kevyempää, jos takana on järjestö, jonka organisaatio pelaa niin, että mm. perheet on kirjattu tietokantaan, heihin on tutustuttu, on mahdollisuus ottaa yhteyttä kontaktihenkilöön ongelmien ilmaantuessa tai monimutkaisten asioiden ja kysymysten selvittelyssä. Rahaahan tähän menee, mutta jos sillä voi taata ylipäätään olemisensa ja jopa sen mielekkyyden, en nää mitään pahaa järjestöjen kautta menemisessäkään. Tämä kuitenkin tuntui itselleni kovin turhalta, sillä en tuntenut saavani suurta vastinetta, jos olisin siihen liittynyt. Monesti itse voi heittää toiveita paikasta tai perheestä, mutta järjestö tekee lopullisen yhteenlaskun ja valitsee perheen. Joka tapauksessa, löysi perheen sitten itse netistä tai sai sen järjestön kautta, on aina vaarana se, ettei kaikki mene hyvin, kemiat eivät toimi tai yhteiselo on hankalaa. Toisaalta on myös yhtäläinen mahdollisuus löytää paikka, jossa tuntee olevansa kuin kotonaan.

Itselleni tärkeintä oli löytää perhe, joka vaikutti sellaiselta, jonka osana haluan olla. Perheen, jonka arjessa voin kuvitella itse eläväni. Perheen, jonka vaatimukset kuulostivat sopivilta ja kohtuullisilta, jonka luona tuntisin tekeväni tarpeeksi, mutta jonka luona saisin myös tarpeeksi vapautta.

Pieniä vinkkejä, joita kannattaa ottaa huomioon au pairiksi lähtiessä:
- Keskustele aina etukäteen etenkin työajoista, -päivistä, -tehtävistä ja lomista. Mitä perhe odottaa sinulta ja mitä sinä odotat perheeltä? Jos mahdollista, edes jonkinlainen sopimuksen tapainen kirjallisesti olisi hyvä olla, jos työpäivät alkavatkin venyä tai lomapäivät katoilla.
- Missä perhe asuu, ja millaiset mahdollisuudet sieltä on kulkea esimerkiksi läheiseen kaupunkiin. Ei tule ainakaan yllätyksenä, jos joka ilta ei pääse kahvilaan kavereiden kanssa istumaan, kun se sijaitsee monen kymmenen kilometrin päässä kotikulmilta.
- Paljon sinulle maksetaan? Tämä ei ole käytännössä palkkaa vaan taskurahaa, ja voi vaihdella hyvin suurellakin haarukalla, mutta yleisesti ottaen se on jota kuinkin 200-400 euroa kuukaudessa. Yleisesti ottaen tämän lisäksi saadaan mm. majoitus ja ruoka, jotkut perheet maksavat esim. puhelimesta, kielikoulusta, paikallisliikenteenlipusta tai bensoistakin.
- Asemasi tulisi olla kuin olisit perheenjäsenenä. Tämä ei välttämättä kaikilla elämän alueilla toimi, ehkä et voi uskotua tai tunne haluavasi kertoa asioita perheelle kuten omallesi, mutta käytännön asioissa sinun tulisi olla hieman enemmän kuin pelkkä siivousapu, sillä au pairina olo on myös kulttuurivaihtoa ja uusiin ihmisiin tutustumista. Ole myös itse aidosti kiinnostunut perheestä, heidän elämästä ja paikallisista asioista, sillä se antaa paljon niin sinulle kuin perheellekin. Toisaalta muista myös viettää omaa vapaa-aikaa asioiden parissa, josta nautit. Uskaltaudu mennä, vaikka sitten yksin, uusiin paikkoihin, käy katsomassa netistä hakusanoilla löytämiäsi nähtävyyksiä, syömässä jotain, jonka nimi liitutaulussa ei kerro sinulle mitään tai rohkaise itsesi vaikka harrastuksen pariin. Se on toki aina hiukan jännää, mutta oma aika antaa uskomattomasti energiaa työpäiviin!

Tunnisteet: ,