Lauantain aamupala-lounaskombinaatio näytti jopa näinkin herkulliselta. Ringautettiin pizzasetä tuomaan kebabrullat kotiovelle. Vaikka Jordi kielitaitoisempana hoiti homman muitta mutkitta, tämäpä pisti minut avaamaan oven ovikellon soidessa. Hutaisin hämmennyksissäni hiukset ponnarille, sillä en odottanut joutuvani moiseen puuhaan.Kävin noukkimassa herkkumme ja maksamassa tummahippiäiselle lähetille tämän virnistellessä ja silmiään vinkkaillessa. Jordilla taisi olla tieto tästä, sillä juttuhan kuulemma menee niin, että yleensä tuojille joko maksetaan hieman tippiä tai sitten ollaan vain kauniita. Vai että semmosta metkuilua! Luulen, että vaikka en tippiä antanutkaan, en kyllä tuota toistakaan kriteeriä kovin hehkeänä täyttänyt, mutta kebab kuitenkin maistui just semmoselta kuin sen perjantaiyön jälkeen kuulukin maistua--hurjan hyvältä.Tunnisteet: ruoka, tavat
