Kolmas leivontayritys tuotti jo tulosta. Oon aina välillä innostunut vaivaamaan tai vatkaamaan taikinan jotakin herkkua varten, mutta lopputulosta ei olla otettu kovinkaan intohimoisesti vastaan.
Ensimmäisellä kerralla kokeilin lettuja, vieläpä kaakaolla höystettyjä jotta olisivat oikein makoisia, mutta alku-uteliaisuus lopahti ensimmäiseen haukkaukseen: en tykkää tästä, sanoivat lapset. Vanhemmatkaan eivät suuresti lämmenneet, sillä olettivat niiden olevan makeampia. Olin vähän äimän käkenä. Olisittepa nähneet sen sokerin määrän! Suomalaiset lapset oisivat kysyneet lisää, mutta nämäpä kysyivät saavatko nuolla vain pinnalle ripotellut sokerit.
Toinen yritys oli jo vähän parempi. Lapset eivät uskaltaneet ottaa haukkuakaan, mutta vanhemmat napostelivat omenapiirakkaa hyvällä ruokahalulla. Ihmettelivät tosin, etten ollut kuorinut omenoita. Ne kyllä pehmenee uunissa, mutta oli kaiketi silti heille hieman outoa. Tällä kertaa olin varautunut myös vaativiin herkuttelijoihini runsaammalla voin ja sokerin määrällä. Itse tästä tietoisena en kovin suurta palaa viitsinyt ottaa.
Kolmas kokemus oli korvapuustien pyörittely. Onnekseni keittiön varustukseen kuuluu kuin kuuluukin kaneli sekä jonkin sortin hiiva. Tuorehiivaa täällä on hankala löytää, ja hiivan ja leivinjauheen ero on häilyvä tai epäselvä. Oletin kuitenkin, että baking powder ajaa asian. Sain kuin sankin korvapuusteista ihan nätin näköisiä kaikine spiraaleineen, ja mikä ylpeyden tunne nousikaan pintaan, kun lapsetkin ottivat haukut, mutta antoivat haukkujen sijasta kehuja: very good, very good, nyökytteli Abril.
En taida siis jättää leipurin uraani ainakaan vielä. Kyseinen toiminta herättää muutenkin niin paljon uteliaita katseita ja ihmetteleviä kysymyksiä lapsilta, että haluan jatkaa tätä hämmentävää puuhaani vielä. Täällä kokkkaus on se keittiössä tehtävä juttu, leipomisesta ei kovin paljoa ole tietoa. Onhan kadunkulmat täynnä leipomoita, joissa notkuu tuoretta leipää ja leivoksia päivästä toiseen, eikä hinnat leijaile pilvissä. Sain muuten monelta taholta jo selityksiä tähän leipomusteni huonoon menestykseen: espanjalaiset ovat kuulemma kovin omistautuneita omalle, maailman parhaalle ruoalleen, ja kaikkea uutta vierastetaan kovasti.Tunnisteet: au pair, ruoka, Sant Andreu de la Barca
