Vaikka Barcelonassa olenkin, onnekkaana päästiin viikonloppureissuun kotoisaan Pohjoismaahan Tanskaan. Ystäväpariskunta meni päätti nimittäin osoittaa rakkautensa koko maailmalle sanomalla tahdon, ja totta kai halusimme olla tätä tapahtumaa todistamassa.
Pelkäsin, että Århusin pikkasen päälle kymmenen asteen lämpötila tuntuisi jäätävän kylmältä, mutta itse asiassa ilma oli varsin sopiva. Tuuli oli hurja, mutta vesikuurojen välissä saatiin myös aurinkoakin. Sää oli kuitenkin sen verran viimainen, että villakaulahuivi oli tarpeen ja hääpäivän aamuna "jouduin" vielä shoppailemaan takin, jotten ihan paleltuisi. Olimme kuitenkin tosi onnekkaita, sillä vihkiseremonia pidettiin ulkona kauniissa puistossa lammen äärellä, ja suurine sateenvarjoinemme varauduttua taivas ei päättänytkään puhjeta kyyneliin, vaan antoi meille hiukan auringonsäteitä heti sormusten vaihdon ja suudelman jälkeen.
Juhlat olivat tyyliltään tanskalaisen ja armenialaisen periinteen sekoitusta, niin traditioiden kuin ruoankin osalta. Porukkaa ei ollut pilvin pimein, noin viitisen kymmentä henkeä, mutta tunnelma oli sitäkin rennompi ja mahtava. Yllätyksekseni kenellekään ei tuottanut ongelmaa alkaa puhua englantia (useimmilla taito oli omaakin englantia parempi), joten henkilökohtaisia tulkkeja oli riittämiin mm. puheiden aikana, joita tanskalaiseen perinteeseen kuuluu paljon. Puheet vaikuttivat kuitenkin olevan hauskoja, puhujat rentoja ja tunnelma korkealla, kaukana jäykkyydestä ja virallisuudesta. Ymmärsinpä sanan jos toisen sieltä sun täältä, jopa muutamia lauseita ja lausahduksia, ja äimistelin useaan kertaan sitä, miten ruotsin ja pienellä saksan kielen osaamisella tanskan kieli alkoi kuulostaa ymmärrettävältä.
Ohjelmaan kuului paljon musiikkia ja tanssia; tämä erityisesti armenialaisesta perinteestä johtuen, mutta myös siitä syystä, että sulhasen koko suku näytti olevan muusikkoja täynnä. Loppuillasta instrumenteista lähti vaihtuvalla kokoonpanolla ja suurella improvisoinnilla aivan mahtavia soundeja! Lahjat annettiin hääparille tanssien, joku saattoi alkaa yhtäkkiä yhteislaulun, johon muu joukko yhtyi ja leikimmepä laululeikkejäkin piirissä.
Traditioihin kuului mm. rikkoa lautaset astumalla niitten päälle, sulhaselta leikattiin sukista varpaankohdat poikki, morsian heitti kimppunsa seuraavalle onnekkaalle, sukkanauha löydettiin mekon alta ja ruokaillessa pitkää ateriaamme, joka kesti itse asiassa koko illan aina alkupaloista pääruoan kautta jälkiruokiin (tosin hassusti aloitimme koko homman kahvittelulla, aika pohjoismaalaista?) sulhasen tai morsiammen poistuessa vastakkaisen sukupuolen edustajat ryntäsivät jäljelle jääneen kimppuun pusuja antamaan. Hurraata huudettiin useaan otteeseen ja skoolailulta ei voinut välttyä.
”Herkkua on siinä monenlaista”, tuli mieleen useaan otteeseen buffet-pöytää katsoessa. Armenialainen ruoka oli hämmästyttävän välimerellistä oliiveineen ja juustoineen, mutta sisälsi myös aasialaisia vihanneksia ja cuscusta. Lisäksi tarjoilua väritti suuri määrä vihanneksia ja hedelmiä. Tanskalaiset suosivat lohta, niin kylmänä kuin paistettunakin, kermaista perunalaatikkoa ja punajuurisalaattiakin. Herkkupöytä oli hyvin suklainen, mutta mukana oli myös suussa sulavaa marjarahkaa.
Onnellisesta lauantainhuumasta huolimatta rakkautta oli muutenkin ilmassa koko viikonlopun, ja matka oli hyvin onnistunut. Kaiken kukkuraksi marketista löytyi jotain kotosia herkkuja, Pandan lakuja ja ruisleipää, joka lämmitti mieltä kovasti. Koti-ikävän helpotusta Tanskassa?
