sunnuntai 14. lokakuuta 2018

Barcelonan halloween onkin kastanjajuhla

Muistan, kuinka ollessani vielä lapsi, ei Suomessa oikein tiedetty kunnolla, mikä ihme se halloween oikein on. Nykyisin halloweenia tunnutaan juhlivan kaikkialla – niin myös Barcelonassa.

Halloween-herkkuja Barcelonassa
Kataloniassa halloweenillä on kuitenkin omat vivahteensa.

Ensinnäkin halloweenina Kataloniassa vietetään toistakin juhlaa: La Castanyadaa eli kastanjajuhlaa. Kauppojen näyteikkunat ja kahvilat koristellaan halloweenin kunniaksi hämähäkinseitillä ja kurpitsoilla, ja olenpa myös nähnyt myyjien tai kampaamoiden työntekijöiden panostaneen kauhuteemaisiin asusteisiin. Samalla seassa näkyy kuitenkin myös Castanyadan elementtejä: erityisesti pannulla paahdettavia kastanjoita ja ruutukuvioiseen huiviin ja esiliinaan pukeutuneita Castanyada-rouvia.

Kotitekoisia paahdettuja kastanjoita
Katukojusta ostettuja kastanjoita käärittynä paperiin
Suurella pannulla paahdettuja kastanjoita myydään yleensä illan tullen kadun kulmissa. Kuumat kastanjat kääritään sanomalehteen tai muuhun paperiin. Kastanjoiden kuori tulee kuoria pois ja sisältä paljastuu vähän pähkinää muistuttava keltainen osa. Vaihtoehtoisesti kastanjoita voi valmistaa kotona pannulla tai ihan vaan uunipellillä uunissa. Tykkään itse kastanjoiden mausta, mutta aina jossain vaiheessa menee kyllä hermo niiden kuorimiseen: toisinaan terävät kuoren palaset saavat nimittäin sormen aluset niin kipeiksi, että jätän näiden herkkujen syömisen sikseen. Mutta ehkäpä se kuuluu asiaan. Myös uunissa paistetut bataatit sekä taikinamassasta tehdyt panellets-pallot kuuluvat Katalonian halloween- ja castanyada-juhlaan. Perinteinen juhlajuoma on Muscat-viini (moscatel).

Katalonian halloweenin ja castanyadan herkkuihin kuuluu panellets-taikinapallot
La Castanyada:n lisäksi paikallisessa halloweenissa on mielestäni toinen erityispiirre, joka tosin perustuu ihan vaan omaan empiiriseen havainnointiini paikallisissa halloween-bileissä: jos paikalliset päättävät repäistä ja suunnata halloween-teemaisiin bileisiin, luultavasti heidän asuvalintansa on ihan aidon oikeasti kauhea ja karmiva. Toisin sanoen, ei mitään puolituhmia kissoja (noh joo, kyllä niitäkin aina pari sekaan mahtuu), vaan monet paikalliset pitävät halloweenia mahdollisuutena vetää ihan överksi hirviöasujen ja zombiemeikkien kanssa: mitä pelottavampi, sen parempi. Usein ne muut naamiaisasut jätetään huoletta sitten karnevaaleille. Kataloniassa halloween ja castanyada ovat paikallisille oikeita kauhujuhlia kunnon herkuilla.

sunnuntai 9. syyskuuta 2018

3x parhaat smoothiet Barcelonassa


Päädyimme työkaverini kanssa sunnuntaiaamuiselle zumba-tunnille. Salsan rytmit ja reggaetonin tahdit saivat hien valumaan siihen malliin, että tunnin jälkeen kaipasimme kipeästi jotakin raikasta juomaa: päädyimme aika sattumanvaraisesti läheiseen kahvilaan juomaan smoothiet. Ja kappas, sain taas yhden paikan lisää lempparismoothiepaikkojeni listalle!

Ajattelinkin jakaa kanssanne Barcelonan pirtelöbaareista ne omat suosikkini. Smoothieta kun ei tee ainoastaan mieli tanssitreenin jälkeen, mutta myös usein niinä päivinä, kun on kilometritolkulla tullut käveltyä pitkin ja poikin Barcelonaa. Sillon on kiva, kun on pari huippua mehumestaa mielessä.

Veggie Garden -ravintola on suosikkini El Ravalissa
Veggie Garden (Raval)

El Ravalissa pyöriessäni tainnutan smoothiehimoni Veggie Gardenissa (Carrer dels Ángels, 3). Nykyisin myös Gran Víalla näyttäisi olevan saman ravintolan toinen paikka. 

Värientäyteiset, lähes psykedeeliset seinät tekevät tästä vegaaniravintolasta samalla eksoottisen ja urbaanin. Suurten hedelmävatien äärellä tekisi mieli valita kaikki eri smoothiemaut yhdellä kertaa. Smoothieta on kahta eri kokoa ja vaihtoehtoja on rutkasti. Hinnat ovat 4 euron vähän molemmin puolin.

Huom: jos ei ole mieletön sokerihiiri, kannattaa mainita, ettei halua lisäsokeria juomaan (itselleni ainakin ihan hedelmien oma makeus riittää vallan mainiosti). Ensimmäisellä kerralla nimittäin näin, kuinka hedelmäsmoothieni valmistaja sujautti aikamoisen annoksen sokeria kupposeeni... 


Vegetalian vitamiinipommi
Vegetalia (Gótico, Raval, Born)

Vegetalia on kiva kasvisruokapaikka, joita on useampia Barcelonassa. Paikan menu ei ole yhtä kattava smoothieiden osalta kuin Veggie Gardenissa, mutta listalta löytyy monta hyvää vaihtoehtoa sekä yksi ihan ehdoton suosikkini: porkkana-inkiväärismoothie. Muistaakseni täällä smoothie taisi olla jotakin 4-5 euron väliltä.


Corner Cozy Cafe (Born)

Jeps, ja tämä on se uusin löytö. Corner on aika pieni, mutta suloinen ja lämminhenkinen kahvila El Bornissa. Pieni terassi on valitettavasti ison kadun vieressä, mutta onneksi se ei häirinnyt oikeastaan ollenkaan. 

Ja se smoothie: valitsin listalta Summer vibes -nimisen pirtelön ja ai, että se oli herkullinen! Tämä oli ehkä vähän kalliimpi, koska pulitin juomasta 5 euroa, mutta ehdottomasti menee lempparismoothiekahviloiden listalle.


Barcelonahan on täynnä ihania kahviloita ja aivan varmasti muitakin mahtavia smoothie-paikkoja, jotka vielä odottaa niitten löytämistä. Mutta tässä oli tämän hetken omat suosikkini. Jos jolla kulla on mielessä muita hyviä smoothiepaikkoja Barcelonassa, niin saa vinkata!

sunnuntai 8. huhtikuuta 2018

Kun juna saapui Barcelonaan: Sarrià-junakierros

"Seuraava asema: Sarrià."
"Tämä juna ei avaa kolmea ensimmäistä ovea seuraavalla asemalla."

Kuljen monen muun Barcelonan lähikaupungeissa asuvan tavoin lähes päivittäin FGC-junalla. FGC (Ferrocarrils de la Generalitat de Catalunya) on Katalonian hallituksen omistama rautatieyhtiö, joka on usean lähikaupungeissa asuvan suorin yhteys Barcelonaan. Itselläni tästä paikallisten "ferrocatas"-nimellä tunnetusta junasta on tullut niin olennainen osa arkeani, että välillä sillä matkustelu on jopa ärsyttävää. Kotiin palatessakin päässä soi seuraavat pysäkit ja jatkoyhteydet.

FGC-junien näyttelyssä sai taas kokeilla, miltä se tuntuukaan istua niissä junan istuimissa...
harvinaista herkkua aamujunissa maanantaista perjantaihin, kun kaikki matkaa töihin Barcelonaan!
Tämä arkinen junamatkailu sai kuitenkin uutta perspektiiviä jokin aika sitten, kun kävimme opastetulla junakierroksella. Itse asiassa kyseessä oli "Sarrià-junakierros", mutta koska Sarrià on yksi nykyisen junalinjan asemista, oli se samalla myös kurkkaus oman junareittini historiaan sekä nykytekniikkaan. En olisi koskaan uskonut, että juniin voisi liittyä niin monta mielenkiintoista faktaa ja tarinaa!

Tässä muutama mieleen painunut (tai noh, puhelimen muistiinpanoihin rustattu) juttu kierrokselta:
  • Alun perin ensimmäinen junayhteys rakennettiin Barcelonan Plaça Catalunyan ja yläluokkaisen Sarriàn välille vuonna 1863. Tuolloin juna kulki vielä maan päällä. Monet Sarriàn perheiden nuoret miehet olivat rakentamassa rataa.
  • Alkuperäisen suunnitelman mukaan Plaça Catalunya -aseman sisäänkäynti olisi ollut nykyisen Hard Rock Cafen kohdalla.
  • Junalinjan valmistuttua rikkaat barcelonalaiset pääsivät matkustamaan helposti Sarriàn loma-asunnoilleen (torres eli torneihinsa) tai tapamaan siellä sisäoppilaitoksissa opiskelevia lapsiaan. Toisaalta myös Sarriàsta matkustettiin paljon Barcelonaan töihin. Lisäksi yöaikaan ajettiin pari lisävuoroa Barcelonasta Sarriàan, kun Liceun oopperailtojen jälkeen väki halusi palata takaisin koteihinsa.

    FGC-junien historiaa esittelevä tila Plaça Catalunyalla
     (Avenida de la Luz -kauppakeskuksen entinen elokuvateatteri).

  • Myös raitiovaunu kulki samoille seuduille, mutta se oli huomattavasti junaa kalliimpi, tosin nopeampi.
  • Myöhemmin, vuonna 1928, juna päätettiin siirtää maan alle. Ihmiset eivät kuitenkaan heti innostuneet ajatuksesta; maanalaiset paikat kun eivät tuolloin olleet mitenkään yleisiä ja niissä uskottiin asuvan paholaisia ja muita kauheuksia.
  • 1940-luvulla Plaça Catalunyan juna-aseman yhteyteen rakennettiin maanalainen kauppakeskus Avenida de la Luz. Paikasta muodostui modernin kaupunkilaiselämän keskus: liiketilat hehkuivat uutuuttaan kiiltäviä elektronisia laitteita, upeaa muotia ja gofre-vohveleita. Keskuksesta löytyi myös elokuvateatteri sekä julkiset suihkut, joissa barcelonalaiset saivat lauantaiaamun työvuoron jälkeen saamallaan poletilla käydä suihkussa ennen lauantai-illan tansseja ja sunnuntain jumalanpalvelusta.
Entinen elokuvateatteri Plaça Catalunyan juna-asemalla
  • Ajatusena oli myös ollut laajentaa kauppakeskus valtavaksi maanalaiseksi "kauppakeskuskaupungiksi", joka olisi ulottunut Plaça Catalunyalta aina Universitatille ja Urquinaonalle asti. Näin ei kuitenkaan käynyt. Avenida de la Luz sijaitsi osittain nykyisen FGC-juna-aseman sekä Triangle-kauppakeskuksessa sijaitsevan Sephora-liikkeen tiloissa, jossa on edelleen nähtävissä alkuperäistä rakennelmaa. Kauppakeskuskompleksi joutui vararikkoon ja suljettiin vuonna 1990.
  • Plaça Catalunyan seinälaatat ovat edelleen alkuperäiset ja ne ovat samat kuin Lontoon metrossa.

    Plaça Catalunyan -juna-aseman kauniit kuvioidut laatat.
  • Ferrocarrilsilla on aina ollut pelisilmää uusia linjoja sekä tarjouksia suunnitellessaan: esimerkiksi aikanaan työmatkalaisia silmällä pitäen Ferrocarrils tarjosi yhensuuntaisen matkan maksaneille paluumatkan kello 16:00 jälkeen ilmaiseksi. Lauantaiden vapauduttua yleiseksi vapaapäiväksi barcelonalaisten viikonloppureissut kohdistuivat yhä useammin Vallvidreraan ja Les Planesiin, entistä kauemmaksi kaupungista, jolloin FGC päätti jatkaa linjaa Sarriàsta yhtä pidemmälle.
  • Plaça Catalunya on ainoa asema, jossa on säilytetty alkuperäiset kellot, jotka kilkattavat kunkin lähtevän junan raiteen. Kilausten määrä kertoo raiteen numeron, jolta seuraava juna lähtee. Tämä on lähinnä nostalginen yksityiskohta, joka on haluttu säilyttää, sillä kello soi sen verran viime tipassa, että aika kovaa saa juosta siinä vaiheessa, jos haluaa seuraavan junan vielä napata...

  • Junat kulkevat nykyisin automaattisesti asemalta toiselle. Kuljettajan tehtävänä on lähinnä seurata ja valvoa kameroiden kautta vaunuja ja ihmisiä.
  • Kansainvälisissä vertailuissa FGC-junat kulkevat huippuhyvin aikataulussaan.
  • Nykyisissä junissa ja asemilla käytetään paljon uutta teknologiaa. Esimerkiksi sisäänmenoporteilla on kamerajärjestelmä, joka tunnistaa, jos joku menee porteista sisään liian nopeasti edellisen henkilön perässä (eli luultavasti ei käytä lippua). Järjestelmä ottaa automaattisesti kuvan kyseisestä henkilöstä ja lähettää sen aseman henkilökunnalle, jolloin he voivat mennä suoraan tarkastamaan kyseisen henkilön junalipun. 
FGC-museon junasimulaatio, jossa pääsi leikkimään kuin olisi matkustanut junassa.
Miten voikaan noin arkinen ja tylsä asia muuttua yhtäkkiä niin hauskaksi ja mielenkiintoiseksi?!
Tämä Cultruta:n järjestämä kierros oli mielestäni ihan mahtava! Aloitimme kierroksen Plaça Catalunyalta, kiersimme aseman ulkoa, minkä jälkeen vierailimme Avenida de la Luz:n entisen elokuvateatterin tiloissa Plaça Catalunyan sisätiloissa. Tämän jälkeen hyppäsimme junaan kohti Sarriàa, mutta aika ajoin jäimme pois eri asemilla, joilla oppaamme kertoi kyseisistä asemista ja niiden historiasta. Kierros päättyi Sarriàssa sijaitsevaan FGC-päätoimipaikkaan, jossa pääsimme tutustumaan pieneen FGC-museoon.

Cultruta:lla on tarjolla monia erilaisia kierroksia: eri kaupunginosia, yöllisiä rikollisseikkailuja ja Carlos Ruiz Zafónin kirjoihin perustuvia reittejä. Kierrokset ovat kaikki espanjaksi tai katalaaniksi (englanniksi vain erikoisjärjestelyillä), joten nämä sopivat etenkin niille, joille kaupunki on jo tutumpi sekä osaavat kieltä suhteellisen sujuvasti.


keskiviikko 3. tammikuuta 2018

Talking Brains -näyttely CosmoCaixassa


Mitä yhteistä on kaikilla maailman kielillä? 
Milloin ihmisvauva alkaa ymmärtämään kieltä ja sen äänteitä?
Jos puhut katalaania ja espanjaa äidinkielenäsi, miten aivosi poikkeavat niistä, jotka ovat oppineet vain yhden kielen?

Kaikkea tämän tapaista tuli pohdittua CosmoCaixan kielestä ja aivoista kertovassa näyttelyssä käydessäni. CosmoCaixa on vähän kuin Barcelonan oma Heureka: tiedekeskus, johon kuuluu pysyvän näyttelyn lisäksi myös vaihtuvat näyttelyt, joista tällä hetkellä on menossa juuri tämä Talking Brains. 


Näyttely alkaa pikaisella historian katsauksella kommunikaation ja kielen kehittymiseen esihistoriallisilta ajoilta lähtien. Se pohtii kielen erityispiirteitä ja sitä, mikä erottaa kielen ja viestinnän. Tarjolla on määritelmiä ja jäsenneltyjä kielten sukulaisuuskarttoja, mutta ne ovat esitelty mielenkiintoisella tavalla. Seuraavaksi esitellään ihmislapsen kielen oppimista ja sen vaiheita. Mielestäni näyttelyssä näkyi myös vahvasti monikielisyys, luultavasti Katalonian vahvan kaksikielisyyden (katalaani-espanja) ansiosta. Myös viittomakielet ovat hyvin läsnä osana näyttelyä.


Näyttely on visuaalisesti kaunis ja houkutteleva. Massiivinen, valaistu pallo, joka kuvaa aivoja ja niissä kulkevia hermoratoja, on näyttelyn vetonaula. Vierailijoilla on pääsy tämän pallon sisälle, jossa virtuaalilasien avulla katsojat viedään aivojen ja kielen universumeihin. Itse en ollut aikaisemmin kokeillut virtuaalitodellisuutta tuollaisten lasien kautta: vautsi, mikä kokemus! Lasit vei kyllä totaalisesti johonkin muuhun maailmaan tuon viiden minuutin videon ajaksi. 

Lisäksi näyttelyn interaktiivisuuteen on kiinnitetty erityistä huomiota. Välillä voi tosin tuntua, että ohjeita pitää lukea tarkasti, ennen kuin pääsee jyvälle koko hommasta. Se on kuitenkin sen arvoista: tuolloin näyttelystä saa paljon enemmän irti erilaisten pelien kautta!

Yksi paras seikka koko näyttelyssä oli, että se oli tavallaan rakennettu erilaisten "fun fact" -juttujen kautta, vaikka loppupeleissä ne olivatkin itse asiassa keskeisiä oppeja, jotka kertovat kielen toiminnasta. Näyttelyä on tämän ansiosta ihan tällaisen "tavan tallaajan" helppo seurata ja ymmärtää.

Tässä omista muistiinpanoistani muutamia:
  • Maailmassa on noin 6000 eri kieltä. Eri kielistä huolimatta me kaikki maailman ihmiset omistamme biologisesti katsottuna yhden ainoan yhteisen "kielisysteemin". Omaksi äidinkieleksemme nyt vain sattuu aktivoitumaan se kieli, jonka ympäröimänä elämme lapsuutemme.
  • Kaikkilla maailman kielillä on sama alkuperä ja ne ovat yhteydessä toisiinsa.
  • Historiallisesti katsottuna olemme olleet kykeneväisiä käyttämään kieltä hyvin vähän aikaa.
  • Tulen keksimisen on epäilty olevan olennainen seikka kielen kehittymisessä: paitsi että tuli on mahdollistanut proteiinipitoisemman ravinnon (lihan) syömisen ja siten aivojen kasvun, myös valoisan ajan lisääntymisen on ajateltu edistävän mahdollisuuksia kommunikointiin. Lisäksi ravinnon hankkiminen on helpottunut, eikä kaikkea käytettävissä olevaa aikaa ole tarvinnut enää käyttää selviytymisestä taistelemiseen.
  • Kaikkia maailman kieliä yhdistää ainakin seuraavat seikat:
    • Niissä käytetään pronomineja (minä, sinä, hän...) ja verbejä.
    • Niihin sisältyy väreihin viittaavia sanoja (tai vähintään sanat musta ja valkoinen, yleensä kuitenkin useampi)
    • Numerot
    • Niillä on mahdollisuus viitata asioihin, jotka eivät ole tässä ja tällä hetkellä.
    • Ne ovat rakentuneet sattumanvaraisesti ja ovat jatkuvasti muuttuvia.
  • Kieli mahdollistaa loogisen, symbolisen ja abstraktin ajattelun. Se on taito, johon muut eläimet eivät kykene kuten ihmiset.
  • On eläimiä, jotka pystyvät välittämään hyvinkin tarkkaa tietoa. Esimerkiksi mehiläiset ovat kykeneväisiä kommunikoimaan toisilleen tanssimalla kordinaatit ruoan luokse. On myös olemassa apinalaji, joka ääntelee kolmella eri tavalla riippuen siitä, mistä päin vaara on tulossa (vedestä, maalta vai ilmasta). 
  • Eläinten kommunikointi eroaa kuitenkin suuresti ihmisten välisestä kommunikoinnista siinä, että ne pohjautuvat rajallisiin kommunikointimahdollisuuksiin. Abstraktien ja ennen kuulumattomien asioiden ilmaisu on ominaista juuri ihmisille. 
  • Ihmisvauva alkaa tunnistamaan ympäröivän kielen äänteitä jo sikiönä äidin vatsassa. Eri kieliympäristöissä kasvaneet vauvat jopa itkevät eri taajuuksilla tai eri tavoilla - tämä on todistettu näyttelyssä jopa ääninäyttein!
  • Monikielisten ihmisten aivojen toiminta on hieman erilaista kuin niillä, joilla on vain yksi äidinkieli. Monikielisillä on harjaantuneemmat neuroniyhteydet ja heille on helpompaa tunnistaa toistuvia kaavoja (esimerkiksi pelissä, jossa pitää etsiä mahdollisimman nopeasti kaikki kuviot, jotka ovat vihreitä tai kolmioita). Toisaalta äidinkielenään yhtä kieltä puhuvat ovat hieman monikielisiä nopeampia, kun pyydetään esimerkiksi keksimään sana, joka alkaa tietyllä kirjaimella.

Talking Brains -näyttely pyörii vielä muutaman viikon ajan CosmoCaixassa 28. tammikuuta asti. Suosittelen tätä kaikille, joita kieli ja aivot kiinnostavat etenkin pohtivalta ja helposti lähestyttävältä (eikä niinkään kovin tekniseltä) kannalta. Tämä on varmasti aikuisten lisäksi hyvä vähän isommille lapsille sekä teini-ikäisille. Pienempiä lapsia tämä tuskin hirveästi kiinnostaa (paitsi ehkä visuaalisesti). He kuitenkin varmasti innostuvat enemmän CosmoCaixan muista näyttelyistä ja osioista, joten loppujen lopuksi saman katon alta löytyy varmasti jotain mielenkiintoista kaiken ikäisille. 

maanantai 25. syyskuuta 2017

Mitä ihmettä siellä Kataloniassa on oikein meneillään?

"Äänestäminen tekee meistä vapaita", julisti plakaatti mielenosoituksessa sunnuntaina.
Katalonian itsenäisyys, kansanäänestys, mielenosoitukset... näistä aiheista on viime aikojen mediat sekä kahvipöydät täyttyneet. Eikä kyse ole todellakaan vaan kaikkien huulilla olevista puheenaiheista, vaan ihan oikeista tapahtumista, joiden kehittymistä Kataloniassa seurataan hetki hetkeltä.

Minun on henkilökohtaisesti vaikea kirjoittaa mitään kaiken kattavaa totuutta Katalonian nykytilasta ja tapahtumien luonteesta - sitä tuskin kukaan pystyy tässä tilanteessa tekemään. Olen seurannut keskustelua niin töissä, kaduilla, kavereiden kesken kuin hieman uutisistakin, mutta on jokseenkin hankalaa tehdä selvitystä koko hulabaloosta. Siksi ainoa asia, jonka voin tehdä, on kirjoittaa omista kokemuksistani ja kuulemistani asioista.

Lyhyesti tiivistäen Kataloniassa on paljon ihmisiä, kansanliikkeitä ja puolueita, jotka ovat haikailleet jo pitkään Katalonian itsenäistymistä. Syitä haluun itsenäistyä on varmasti yhtä monta kuin itsenäisyysmielisiä, mutta yleisimmin perusteluina on jokin seuraavista tai niiden sekoitus:

  • Tunne omasta kansakunnasta: oma kulttuuri ja kieli joka poikkeaa Espanjasta.
  • Taloudelliset syyt: Katalonian talous on paremmalla mallilla kuin monen muun Espanjan alueen. Näin ollen suhteessa muihin Espanjan alueisiin se myös kerryttää enemmän verotuloja Espanjan keskushallinnolle. Useat näkevät, että vaihtokauppa ei ole tasavertainen: Katalonia antaa enemmän kuin saa itse takaisin. Monen mielestä talous kukoistaisi, jos rahat jäisivät "kotiin", eivätkä valuisi muualle. Lisäksi monet Kataloniassa ajattelevat, että varoja käytetään väärin ja vääriin tarkoituksiin.
  • Poliittiset syyt: Toinen toistaan oudompien lahjontaskandaalien ja erinäisten poliittisten kikkailujen paljastuminen Madridin keskushallinnon ja sen puoluiden toiminnassa ei ole herättänyt luottamusta. Kataloniassa, kuten laajemminkin Espanjassa, velloo tyytymättömyys hallinnon toimiin, ja useat kaipaavat muutosta. Koska muutos ei näytä olevan tulossa Espanjan puolelta, monet ovat alkaneet pohtia muita reittejä poliittisen järjestelmän muuttamiselle. Näin ollen Katalonian itsenäistyminen nähtäisiin mahdollisuutena aloittaa kuin "puhtaalta pöydältä" luomalla uusi, erilainen yhteiskunta.
Katalonian itsenäisyysaikeet ovat nousseet viime vuosina pinnalle kasvavissa määrin. Syyskuun 11. päivän Katalonian kansallispäivä on muuttunut vuosien takaisista vakavista mielenosoituksista optimistiseksi, suuremman kansanjoukon yhteiseksi juhlaksi, jonka päämääränä on itsenäisyyden tavoittelu. "Katalaaniudesta" onkin tullut aika siistiä.

Vuonna 2014 Kataloniassa järjestettiin epävirallinen kansanäänestys itsenäisyydestä. Sen tulos oli vahva kyllä itsenäisyydelle, mutta äänestyksen epävirallisuus ja pieni osallistujamäärä eivät vakuuttaneet. Tämän jälkeen Katalonia on jatkanut järjestelyjä saadakseen aikaan ihan virallisen kansanäänestyksen asiasta.

Katalonian autonominen hallinto on nyt sitten julistanut virallisen kansanäänestyksen tapahtuvan 1. lokakuuta. Ongelmaksi on muodostunut Espanjan keskushallinnon selkeä kanta näihin aikomuksiin: se näkee kansanäänestyksen perustuslain vastaisena, eikä siten ole valmis antamaan hyväksyntää äänestykselle. Katalonian hallinto on siitä huolimatta jatkanut äänestyksen järjestelyjä ja koittanut saada Espanjan hallintoa hyväksymään sen.

Kerrostalo vuorattuna "kyllä"-lipuilla.
Lähestyttäessä tätä suunniteltua äänestyspäivää, Espanjan hallinto on ottanut käyttöön mitä oudompia keinoja äänestyksen estämiseksi: puolueiden toimistojen ratsioiden ja poliittisten henkilöiden pidätysten lisäksi muun muassa Espanjan poliisivoimia on siirretty Kataloniaan, nettisivuja on suljettu, painotaloissa printtimateriaaleja tuhottu, äänestyskuponkeja takavarikoitu ja henkilökohtaisia kirjeitä availtu sen varalta, jos kyseinen henkilö olisi pyydetty äänestyksen valvojaksi (eipähän saa kutsua). 

En oikein tiedä, itkeäkö vai nauraa tälle meiningille, joka on mennyt Kissa ja hiiri- leikin tasolle. Ensin ehkä naurattaa, mutta sitten kun miettii... kyllä tämä jo aika vakavalta kuulostaa. Loppujen lopuksi keinot eivät ehkä olekaan niin kovin omituisia: tapahtumat alkavat hämmentävästi muistuttamaan lukemiani tarinoita muista maista, joissa poliittinen myllerrys, tyytymättömyys vallanpitäjiin ja kiistat sananvapauden rajoista ovat luoneet samanlaisia tilanteita. Ainoana poikkeuksena se, etten naiivina oikein koskaan osannut ajatella, että ainakin kuvitelmissani sivistyneessä eurooppalaisessa valtiossa sorruttaisiin tälle tasolle. 

Kaikki kaikessa viime viikkoina kuhina Kataloniassa on saanut aivan uuden sävyn, sillä enää kyse ei ole oikeastaan (pelkästään) itsenäisyydestä. Nyt taistellaan siitä, mitä demokratia on ja toteutuuko se Espanjassa. Kataloniassa vaaditaan oikeutta äänestää, antaa mahdollisuus ilmaista oma mielipide itsenäisyydestä. Tavallaan on aivan sama, laittavatko ihmiset rastin kyllä vai ei sarakkeeseen. Tärkeämpää on, että sen rastin, oli se puolesta tai vastaan, saisi ihan virallisesti siihen laittaa. Tämän hullunmyllyn seurauksena Katalonia onkin täyttynyt viime päivinä mielenosoituksista demokratian puolesta. 

Sunnuntain mielenosoitus kansanäänestyksen puolesta.
"Me äänestämme!", huudot raikuivat katalaanikaupunkien aukiolla.
Miten tämä kaikki näkyy sitten minun arjessani? No ainakin siinä, että yhä useampi aamu aloitetaan töissä päivityksillä viimeisimmistä käänteistä: kuka on tällä kertaa pidätetty ja mitä ne nyt ovat taas keksineet. Kaduilla näkee äänestystä mainostavia julisteista, vaikka niitä myös yritetään systemaattisesti repiä alas. Ihmiset kantavat selässään Katalonian lippuja kuin viittana tai pukeutuvat muuten kantaaottaviin t-paitoihin. Yksi työkavereista odottaa, että lokakuu tulisi äkkiä, niin loppuisi kaikki tämä mediakalkatus. Toinen taas pelkää saavansa kutsun äänestyksen valvojaksi, koska ei tiedä, kumpaa totella: Katalonian vai Espanjan käskyjä. Kaverit, joille on aikaisemmin ollut ihan yksi ja hailee kaikki itsenäisyyteen liittyvät liikehdinnät, ovatkin yhtäkkiä heränneet siihen, että hei, eihän tämä ihan näin voi mennä, että täällä ei saataisi edes äänestää asiasta.

"Moi uurnat, moi demokratia", julistaa paperilappuset ympäri katuja.
Kun kampanjan viralliset julisteet on hävitetty, julisteita on alettu printaamaan ihan normaaleilla kotitulostimilla sanan levittämiseksi.
Tämä kinkkinen tilanne on tuonut esille sen, kuinka koko yhteiskunnallinen järjestys ja sen lait ovat loppujen lopuksi vain ihmisten välinen sopimus, rakennelma ideoita, joihin suurin osa uskoo ja joita suurin osa noudattaa. Sitten kun tarpeeksi moni alkaa haastamaan näitä ideoita, on se myös hauras ja altis muutoksille. Jos perustuslaki nähdään olevan se painavin sana tässä kaikessa, ei kansanäänestys yksimielisesti ilman Espanjan hallituksen hyväksyntää ole lainmukainen. Mutta tätä seuraakin kysymys: meneekö ihmisoikeudet ja sananvapaus lakina perustuslain edelle? Ja mitä kaikkea nämä ihmisoikeudet ja sananvapaus oikein käsittävät? Kaikki tuntuvat niitä kannattavan, mutta samaan aikaan kaikilla näyttää olevan oma käsitys siitä, mitä ne tarkoittavat.

Saa nähdä, mitä ensi sunnuntaina tapahtuu - vai tapahtuuko mitään.