Razzmatazz - suuret, pitkät bileet

Nää siskotarinat jatkuu vielä varmaan ensi joulunakin, sillä oon ollu aika huono kirjottelemaan kaikesta, mitä on ehtinyt tapahtua. Enhän nimittäin ole vielä maininnut yhtä parhaimmista bileilloista, jota vietimme, kun Emmi oli vierailemassa täällä.
Joku sano, että tän kuvan oli tarkotus olla asenteella I'm your bitch,  mut olin ainut joka tajus sen...tai sit ainut, joka luuli niin.
Ihana sisko
Ilta alkoi perinteiseen tapaan syöden ja juoden kämpillä. Nyyttärityylinen "jokainen tuo jotain"-pöytä katettiin mm. sipseillä, oliiveilla, pizzoilla, salaatilla ja korvapuusteilla. (Niin arvatkaa, mitkä noista oli meidän viemisiä.) Halpa euron viinihän oli joka lasillisen jälkeen entistä parempaa, ja olinpa löytänyt siihen seuraksi muutaman harvinaisen pikkupullollisen siideriä. (Tosin nämä siiderit ei täällä ole yhtä "cooleja" juomia kuin Suomen Up -siiderit, joita juotua noustaan katon rajaan flirttailemaan: niissä komeilee Elovena-tyylinen maalaisemäntä, ja ne on semmosta vanhan ajan henkeä hehkuvia ruskeita pulloja.)
Kaikki oli tosi epäröiviä aluksi korvapuustien suhteen, mutta rohkeimmat lupautuivat maistamaan: kahdeksasta pullosta jäljelle jäi yksi neljäsosa! Ihan hyvä suoritus...
Siinä kello kahden kieppeillä alkaa aina keskustelu siitä, mihin mennään ja miten mennään. Me jätettiin päätösvalta miesvaltaiselle bileporukalle, ja päädyttiin autokyydillä Barcelonaan "botellonille". Logiikka tässä on suurinpiirtein se, että hurautetaan yleensä autolla parin korttelin päähän viimeisestä määränpäästä, klubista, jonne aiotaan aamuyön ensimmäisinä tunteina. Auton luona, kadun kulmassa tai toisinaan puistossa hengaillaan omia supermarkettijuomia litkien, sillä onhan se nyt parempi mennä hyvässä tumussa klubille, ettei tarvitse heti olla ylikalliita juomia ostamassa, tai parhaimmassa tapauksessa sisäänpääsyjuoman lisäksi ei muuta ollenkaan. (Oltiin muuten niin janoisia klubilla, että haluttiin "sisäänpääsydrinkeiksi" mehua ja vettä, ja pojat joutu pariin kertaan varmistamaan, että "Pelkkää vettä? Ihan vaan mehuako?". Tällaisessä tapauksessa on kuulemma kaikista kannattavinta tai ystävällisintä, tehdä diili, jolloin joku ostaa sinulle sen drinkkejä halvemman mehun, ja käyttää lipukkeesi johonkin alkoholilliseen.)
Tanssijalkoja päästiin vipattamaan Barcelonan suurimmalle, viiden salin suuruiseen klubikompleksi Razzmatazziin. Se sijaitsee vanhassa teollisuushallissa, jonka meininki on rentoa ja riehakasta. Eri huoneissa vaihtelee tyylit indie-rokista R'n'B:hen, elektronisesta trancesta houseen. Joukosta löytyy hienohelmoja korkokenkineen, mutta pääasiassa rennolla juhlamielellä kunnostautuneita iloisia tavispaikallisia lenkkareissa. Sisäänpääsy kirpaisee hieman 15 euron pulituksellaan, mutta aina voi lohduttaa itseään yhdellä juomalla, joka tähän kuuluu. Toisinaan Razzmatazzissa esiintyy myös nimekkäitä artisteja ja bändejä, jolloin sisäänpääsyä kannattaa harkita ulko-ovea aikaisemmin.
Aluksi haahuiltiin jostain ihan kumman syystä trance-puolella, mutta onneksi pian hakeuduttiin rokahtavammasta menosta hakemaan parempia tanssirytmejä, sillä se trance-atmosfääri on vähän semmosta, ettei siitä oikein saa otetta, kun yrittää tanssia: pitäis olla tosi varmaan sekasin, että ois samalla aaltopituudella sen musiikin kanssa koko yön. Rokkipuolen jälkeen siirryttiin pikkuiseen vanhan koulun hiphoppia ja R'n'B:tä soittavaan puoleen, joka kuulemma (ja näyttikin) olevan homoseksuaalien suosikki. Siellä viimein sitten meininki meni ihan överihölmöilyksi, sillä hetkutettiin itsemme rättiväsyneiksi, limbottiin ja ilveiltiin.
Aamulla viiden kuuden aikaan ovet taidettiin pistää säppiin, ja koko poppoo mateli takaisin autolle. Meno oli kuitenkin vielä niin juuri-juhlan-jälkeinen, että kukaan ei ratin taakse lähtenyt koittamaan taitojaan, vaan juttu jatkui kadun kulmassa ohikulkeneiden random-kotiinpalaajien kanssa. Minä ja siskoni oltiin kuitenkin niin puhki ja poikki, että kömmittiin takapenkille uinumaan. Seuraava hetki, jonka unen pöpperöisenä muistan, on tuntia myöhemmin, kun päätämme lähteä vihdoin kohti kotia. Aika rankka totuus on, että Barcelonassa bileet alkavat myöhään, jolloin ne myös loppuvat myöhään.

Tunnisteet: , ,