Hurjaa karnivaalimeinikiä on jatkunut kokonaisen viikon verran, joten eiköhän nyt jo ole aika pistää peruukit piiloon ja naamarit näkyvistä. Carnestoltes on täällä karnevaaliviikko 40 päivää ennen pääsiäistä. Ympäriinsä järjestetään paljon tapahtumia espanjalaisittain musiikin, tanssin ja ruoan äärellä: mm. marketteja, paraateja ja juhlia pidetään monessa kaupungissa ja kaupungin osassa.
Juhlahumu alkaa torstaina ("Fat Thursday"), jolloin aletaan valmistautumaan tulevaa paastoa varten syömällä hyvin, sillä perinteisen katollisen paaston aikana vähennetään ruoan ja aterioiden määrää sekä jätetään ravintoaineita ruokavaliosta pois (esim. liha). Paasto on kuitenkin hyvin uskonnollinen tapa, eikä sitä kovin moni harjoita, lähinnä se antaa vain syyn tälle fiestalle ja herkuttelulle.
Kouluissa lapset saavat pukeutua viikon ajan tavallisuudesta poiketen, määrätyllä hassulla tavalla. Minun perheeni ipanat pantiin pyjamissa, kasvomaalauksissa, äidin ja isän vaatteissa sekä rusettikaulaisina menemään kouluun. Perjantaina sai sitten pukeutua oman mielensä mukaan, ja kyllä oli mielikuvitukselle annettu tilaa asuvalinnoissa: itse sain pukea lapset Star Wars- hahmoiksi, mutta koulunpihalla tapasin mm. PacManin, hippipakettiauton, espressokeittimen sekä mansikan.
Viikon aikana järjestettävät karnevaaliparaatit ovat kuitenkin varmasti se kaikista suurin kohokohta. Jos on mitään ajatusta Rion meiningistä, niin vähän samanlaista tunnelmaa löytyi lauantaina Barcelonan kaduilta, ja sunnuntaina sekä tiistaina lähikaupunki Sitgesin keskustasta.
Lauantaina vietimme kaveriporukalla omaa karnevaalia neljän seinän sisällä, kun laittauduttuamme hieman, emme enää jaksaneetkaan liikahtaa mukavien keskustelujen ja nautinnollisten lasillisten ääreltä. Meillä oli kuitenkin hurjan mukavaa musiikkia soitellen ja Barcelona kokemuksiamme jaellen.
Kaikkien lempeiden huhupuheiden mukaan Sitges on kuitenkin karnevaalien äiti, hulluimmasta ja henkeäsalpaavimmimmasta menosta tunnettu pikkukaupunki meren rannalla puolen tunnin junamatkan päästä Barcelonasta. Lähdimme toteamaan tämän omin silmin Theresen kanssa tiistai-iltana.
Rantabulevardia pitkin ajeleva kulkue hullaannuttaa musiikeillaan, valoillaan ja puolialastomilla tanssijoillaan. Ihmisiä välisee joka puolella, ja suurilukumääräistä vartija- ja poliisijoukkoa lukuun ottamatta kaikki ovat hilpeällä tuulella. Useimmat ovat pukeutuneet naamiaisasuihin, jotkut ovat panostaneet päästä varpaisiin. Yhdeksältä alkanut kulkue jatkuu ja jatkuu, ja tajuammekin ihastelevan paraatia läpi yön. Puolen yön aikaan pikkukujat, -aukiot ja rantakatu ovat muuttuneet kuin ulkoilma klubiksi, sillä ympäriinsä soi hittimusiikki, baarien ovet ovat apposen auki, kaduilla tai baarien eteen pystytetyissä tiskeissä myydään drinkkejä ja tutut ja tuntemattomat innostuvat hassuttelemaan hullunlailla. Tunnelma on kuin Suomen vappu kymmenkertaistettuna.
Tuohon värikkääseen porukkaan sulautumiseen tarvittiin toki jotain tavallisuudesta poikkeavaa, joten löysin peruukit varastostamme päähänpantaviksi ja suttasimme hieman kauniita kasvojamme meikeillä. Ajatukseni oli olla Lady Gaga tuossa rusettinutturassa (ja aurinkolaseissa), mutta tulos oli aika hätäinen väsäys. Kyllä ihmiset kuitenkin tunnistivat kampauksen Poker Facen musiikkivideolta, sillä joku Pepsitölkki hiuksissaan (tämä siis Telephone-videosta) tuli kysymään lempeällä homon äänellään: "Siis kukas sä oot? Koska aah, arvaapa, kuka mä oon!" Aika moni luuli, että Theresenkin naama koitti jäljitellä tätä laulajatarta vailla järjen häivää, sillä Therese maalasi silmänsä ympärille epämääräisen vihreän kuvion, joka taisi muistuttaa eittämättömästi Gagan silmämaalausta Just Dance-pätkässä. Näihin homoseksuaaliystävyksiin törmäsimme festivaaleilla tuon tuosta, sillä koko juhla on oikeastaan tämän vähemmistön valloittama. Sitges on yksi vapaamielisimmistä ja hyväksyvimmistä sateenkaarikaupungeista, jonne tämän henkiset ihmiset mielellään kokoontuvatkin.
Meillä oli hirmuisen mukavaa, ja juttuseuraa sai kanssajuhlijoista entistäkin helpommin. Ihmiset olivat entistäkin riehakkaampia illan jalkapallo-ottelun ansiosta, sillä Barca oli juuri voittanut tärkeän matsin. Kaiken lisäksi uskon, että näimme kaiken jopa kaksi kertaa hullumpana ollessamme paikalla juhlimassa selvinpäin. Baareihin pääsi aika vapaasti lämpimänä yönä juhlimaan, sillä ihmiset nauttivat ulkoilmasta suurin joukoin. Muutamat kaikista värikkäimillä ja hauskimmilla tavoilla koristellut paikat olivat kuitenkin täpötäynnä. Löysimme kuitenkin aivan mahtavalla DJ:llä varustetun surffibaarin, joka hämyisestä rantatunnelmastaan huolimatta omasi tanssilattian, ja parhaimpia surffi/skeitti-bilemusaa.
Valomerkkiin asti hetkuttiin, jonka jälkeen suuntasimme juna-asemalle, joka oli kokemus sinäänsä: onneksi olimme ostaneet paluuliput ennen tuloamme, sillä joukon hännillä jonossa olisi kestänyt ehkä tunnin verran. Poliisit ja vartiat koittivat pitää nuorta ihmismassaa järjissään, ja junan saapuessa istumapaikat olivat niin haluttua, että ryntäyshän siinä syntyi. Olimme ehkä ainoat virkeät matkustajat kyseisessä junassa, sillä muu porukka tuntui olevan jo untenmailla tai muuten vaan huonovointisia. Jalat huusivat kyllä tanssista ja tekoripsetkään eivät oikein tahtoneet pysyä paikoillaan, mutta mieli oli kyllä iloinen: jos olisin jättänyt tulematta, olisin kyllä missannut jotain.
